Murhaloukku / Seinäjoen kaupunginteatteri 28.10.2017

Ehkä nolointa mitä voisi itselle tapahtua olisi puhelimeni soiminen teatterin katsomossa. Näin ei ole onneksi vielä koskaan käynyt. Toiseksi nolointa saattaisi olla esityksestä myöhästyminen. Sellaista en ole ennen myöskään kokenut, mutta muutamia kertoja olen tullut teatterille vasta illalla, huomatakseni lippujen olleen iltapäiväesitykseen. Ja esityspäivästäkin olen saattanut erehtyä. Tuplabuukkauksista puhumattakaan. Eli tekevälle sattuu, aina roiskuu kun rapataan ja muita valikoituja sananparsia.

Mutta siis esityksestä myöhästyminen. Näin pääsi tällä kertaa käymään mennessäni Seinäjoen kaupunginteatterille. Vietin koko päivän Seinäjoen koiranäyttelyssä ja sen jälkeen vein koirat kaverin hotellihuoneeseen, ettei niiden tarvinnut odottaa kylmässä autossa esityksen aikana. Lorvimme huoneella ja odottelimme että kello tulisi sen verran että teatterille viitsisi lähteä. Tässä vaiheessa kävin vielä teatterin kotisivuilla tarkistamassa näytelmän keston. Alkamisajan tarkistaminen ei käynyt mielessäkään. Seitsemältähän Suomessa teatteriesitykset iltaisin alkavat. Niinpä niin...

Lopulta siirryimme teatterille, ja ihmettelimme Minnan kanssa että miten täällä on näin hiljaista. Aulassa ei ketään muita paitsi naulakkotyöntekijät. Ensimmäisenähän sitä epäili että onko sitä oikea päivämäärä... joo on. Ja talviaikaankin siirryttiin vasta seuraavana yönä. Narikasta kuului totuus: esitys alkoi jo kello 18. Ei ole todellista! Tässä vaiheessa lamaannuin tyystin, mutta onneksi Minna otti narikkalappumme. Liput oli jätetty kirjekuoressa naulakolle, kiitos vaan teatterin tiedottaja Anna Valtari! Ihana vahtimestari Jukka Kontkanen vei meidät istumaan takariviin ja väliajalla sitten pääsimme omille paikoillemme vitosriville. Lämmin kiitos palvelualttiille henkilökunnalle!

No sitten se esitys, Murhaloukku. Alunperin kiinnostuin tästä koska se on Miika Murasen taiteellinen opinnäytetyö TeaK:ille (tällä kertaa näyttelijäntaiteen koulutusohjelmaan; ohjaajaksi Miika on valmistunut jo vuosia sitten). Muutamia vuosia sitten Murhaloukku pyöri myös Tampereen teatterissa, mutta syystä tai toisesta sen siellä missasin. Ja kuin sattumalta vielä ensi-ilta osui samalle päivälle kun Seinäjoen koiranäyttelykin... niin ei tarvinnut erikseen Seinäjoelle ajella.

Ira Levinin kynäilemä ja Mikko Viherjuuren suomentama trilleri on hersyvä ja oikeastikin aika jännittävä tarina sen täydellisen (rikos)näytelmän kirjoittamisesta. Christian Lindroosin ohjauksessa kirjailija Sidney (Esa Ahonen) ja tämän "oppipoika" Clifford (Miika Muranen) kynäilevät ja koeajavat erilaisia murhamenetelmiä. Tarinan keskellä on myös Myra-vaimo (Mia Vuorela), lakimies/perhetuttu Porter (Heikki Vainionpää) ja vieläpä utelias naapurinrouva Helgakin (Maria Pere).

Juonesta ei oikein voi sanoa enempää, loppuratkaisusta puhumattakaan, koskapa se paljastaisi liikaa. Sitäpaitsi yleisöltä myös toivottiin vaiteliaisuutta varsinkin lopun suhteen. Lisäksi tietysti kun alusta jäi näkemättä reilut puoli tuntia... (Tosin Anna paikkasi hieman tietojani väliajalla tämän asian suhteen). Käänteitä piisaa, ja osa niistä pääsi yllättämään aika kunnolla. Tapahtumapaikka on Sidneyn hulppea huvila, jossa Marjatta Kuivaston suunnittelema lavastus pääsee oikeuksiinsa. On kiveä, puuta ja seinillä paljon erilaisia aseita ja täytettyjä eläimiä. Pitää kiittää myös äänisuunnittelusta Sami Lustia - niin myrskyt kuin muutkin tehosteet toimivat kyllä.

Ruumiita tulee, mutta kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Meediolla tuntuu olevan yllättävän paljon tietoa kuvioista, ainakin enemmän kuin katsojalla. Sidney taitaa olla kiinnostunut Cliffordista muutenkin kuin käsikirjoittajana. Murhaloukku on täynnänsä kieroilevia ihmisiä, jotka huijaavat, epäilevät, pettävät ja tulevat petetyiksi. Katsojaa pidetään jatkuvasti varpaillaan. Jalkajousikohtaus on oikein erityisen hieno!

Näyttelijät tekevät tasaisen varmaa työtä joka ikinen. Mutta haluan hehkuttaa erityisesti Miikan suoritusta, koska nuorena ja innostuneena kirjailijana herra oli ihan elementissään, myös "tortillantäytteenä". Ja Maria Pere oli aivan mainio höpsähtäneenä joo joo:ta hokevana naapurin meediona.

Murhaloukku on kutkuttavan karmaiseva (mutta ei liian paha) ja sellainen missä katsojaa viedään kuin litran mittaa. Juuri kun luulit jonkun asian olevan näin, se ei olekaan. Menkää itse kokemaan!

Osa Murhaloukun tiimistä kukitettuna.

Ja loppuun vielä muistutus kaikille lukijoilleni, sekä ennenkaikkea itselleni. Muista aina tarkistaa esityksen alkamisaika ennen teatteriesitystä! Seinäjoellakin on jo muutamia vuosia vedetty lauantai-illat klo 18 alkaen.


Kuvien copyright Jukka Kontkanen, loppukiitoskuva oma.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.