Tämä on ollut yksi hankalimpia juttuja kirjoittaa blogiin. Monta kertaa olen aloittanut ja sitten taas poistanut kaiken jo kirjoitetun. Jotkut esitykset ovat vaan sellaisia. Joko niin huonoja tai mitäänsanomattomia etten keksi oikein mitään sanottavaa - ja sitten lopulta päädyn kirjoittamaan jotain ympäripyöreää. Onneksi näitä on tosi harvoin. Ja sitten on niitä niin hyviä etten oikein tiedä mistä päästä kehumisen alkaisin. Tämä Kansallisteatterin Mestari ja Margarita kuuluu niihin jälkimmäisiin.
Bulgakovin kirjan olen lukenut joskus teininä, ja muistikuvat on vähintäänkin hatarat. Ei mitään väliä - tämä esitys vie niin mukanaan että alkuteos unohtuu saman tien. Anne Rautiainen on tehnyt valtavan urakan. Monisyisestä ja rönsyävästä teoksesta on ensin dramatisoidessa poimittu pääkohdat - ja sitten huikealla otteella ohjattu tämä mestariteos. Huikea näyttelijäensemble, vivahteikas nukketeatteri, upean upeat Pietu Pietiäisen valot ja videot, ja kaiken kruunaa Janne Siltavuoren mestarillinen lavastus, puvustus ja nuket! Nimittäin nukketeatteri on integroitu hienosti mukaan, siten että näyttelijät toimivat nukettajina. Sonya Lindfors on tehnyt hienot koreografiat. Istumme intiimissä Willensaunassa ja tunnen vaan että haluan imeytyä mukaan gootahtavaan varieteeteatterin maailmaan loppuiäkseni.
Kolme tarinaa limittyy ja lomittuu upeasti yhteen. Päänsäryistä kärsivä Pontius Pilatus ja Jeesuksen tarina, Margaritan ja Mestarin rakkaus sekä taikuri Wolandin seikkailut Moskovassa seurueineen. Miten nämä kaikki liittyvät yhteen? 2,5 tuntia menee sen selvittämiseen mutta jokainen minuutti tämän klassikon kanssa on loistava. Anne Rautiainen kertoi Bloggariklubissa elokuun lopulla vieraillessaan, että kirjan perusteemoista on nostettu esille se miten saatana on asetettu ihmiskunnan peiliksi. Ja ovatko ihmiset muuttuneet sisäisesti sitten 1930-luvun lopun milloin Bulgakov työsti kirjaansa?
Olen tykännyt Marc Gassotista kauan, mutta tämän professori Woland pyyhkäisee jalat altani niin että en muista enää edes hengittää. Silinteri, keppi, mustat tyylikkäät vaatteet ja valkeat hansikkaat. Sekä upeasti meikatut kasvot (Krista Karppinen on muuten hienojen maskeerausten takana). Woland on kissamaisen ketku, sulavaliikkeinen ja keikarimainen. Olisin valmis myymään sieluni silmänräpäyksessä jos tämännäköinen herra tulisi sitä ostelemaan. Oikea taikurien taikuri.
Wolandin seurueessa vampyyrimäinen Hella (Maria Kuusiluoma) käkättävine nauruineen ja kollikissa Behemot (Juha Varis) knalleineen ja raitahousuineen herättävät myös väristyksiä katsojan selkärangassa. Kissa ja nainen kiertävät Moskovassa levittämässä "sanaa" - ja houkuttavat kauniin Margaritankin tapaamaan isäntäänsä Wolandia. Margaritana hehkuu Annika Poijärvi.
Juhani Laitala on oivallinen häälyvänä runoilijana-Ivanina, joka joutuu salaperäisten tapahtumien todistajaksi sumuisessa Moskovassa. Miten ihmeessä epäilyttävä ulkomaalainen taikuri voikaan tiedää ihmisten nimet ja tulevat kuolinsyytkin? Mielisairaalaan semmoisista pohdinnoista joutuu ja siellä Ivan kohtaa salaperäisen kirjailija-Mestarin (Ilja Peltonen) ja kuulee tämän tarinan.
Willensaunan tekniikan tyypeille täydet 10 pistettä - kaikki pelaa kuin rasvattuna ja saumattomasti.
Tässä on muutamia sellaisia kohtauksia jotka saavat auki olevan leukani loksahtamaan entistäkin auemmaksi. Kuten se raitiovaunukohtaus, äänineen, valoineen, videoprojisointeineen. Liikkuvan maton käyttö alkaa hyvin, mutta sitten se hieman unohtuu. Sitä olisi ehkä voinut käyttää enemmän? Hienot pienoismallit ja ne nuket! Suuret tanssiaiset ovat upeat (se punainen Margaritan puku!!) Tunnelma on mykkäelokuvamaisen taiteellinen monessa kohtaa. Paljon liikunnallisuutta ja kehon kieltä. Musiikki sopii esitykseen kuin nyrkki nenään - Astor Piazzollan rytmejä, unenomaista, taianomaista. Yhdessä kohtaa Annika Poijärvi laulaa Feeling good - ja siltä minustakin tuntuu.
Jos käyt katsomassa teatteria harvakseeltaan, mene katsomaan edes tämä. Enemmän käyville tämä lienee itsestäänselvästi ohjelmistossa. Tämän syksyn esitykset ovat kutakuinkin loppuunmyydyt (no, Willensauna on pieni tila), mutta tämä onneksi jatkuu 2018 keväälläkin (kevät tulee myyntiin lokakuun lopulla).
Mestari ja Margareta on täydellinen teatteriesitys. Sellainen mistä lumoutuu ihan ensi hetkellä ja se lumous kantaa ihan loppuun asti. Sellainen esitys mitä tekee mieli mennä heti katsomaan uudelleen (itse menen joulukuussa). Kutkuttavan karmaiseva ja ihana. Tämän nähtyäni haluan jokaiseen teatteriesitykseen mukaan nukkeja.
Willensaunan lavalla on mahdollista kokea teatterin magiaa, ja ripaus sitä ihan oikeaakin taikaa mitä Woland kehrää ympärilleen taikapiirinsä sisälleen joutuneille katsojille. Olen lumoutunut.
Kiitos Kansallisteatteri ja työryhmä!
PS. Ensi-iltapäivänä tapahtui kummia myös Helsingissä. Alkuillasta rautatieasemalla oli tulipalo, jonka johdosta keskustan liikenne oli normaaliakin sekaisempi. Poikkeustilanne jatkui vielä tuntikausia myöhemminkin, kun Parkkitalo Elielin sähköovet eivät toimineet. Esityksen jälkeen meitä hortoili yhä kasvava seurue etsimässä aukevaa ovea parkkitaloon, ja sen jälkeen toimivaa maksuautomaattia. Myös Mannerheimintie oli kaaoksessa vielä illalla kymmenen jälkeen, ja ihmiset ajoivat pitkin jalkakäytäviä ja ratikkakiskoja. Aivan kuin Saatanalla olisi ollut sormensa pelissä. Hetkinen...
PS2. Teatteribloggaajakollegallani Tallella oli ollut huono päivä. Ehdotin ennen esitystä että voimme kommunikoida pelkillä lapuilla niin ei tartte puhua. Niin teimme ja kirjoitin jotain lappuja jo valmiiksikin (yläkuva). Lopulta sitten Gassot-hehkutuksemme sai hylkäämään lappuset. Kahden enimmäkseen puheliaan ihmisen on vaikea olla hiljaa. Mutta hauskaa meillä oli, taas!
Esitysvalokuvien copyright Tuomo Manninen, kiitoskuva ja muut omia.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti