Viisihenkinen bändi veivaa lavan "yläkerrassa" ja Rami-Jussi Ruodemäki on tehnyt biiseihin uudet sovitukset. Välillä aika omanlaisia sovituksia, mutta kyllähän tämä musiikki toimii. Ja niin taitavia kynäilijöitä Suokas ja Syrjä ovat, että biiseissä seikkailevat Mauno, Karoliina, Turmiolan Tommi, Palle, Ruba, komisario Pepponen ja monet muut heräävät lavalla henkiin.
Näin viidennen esityksen ja vielä oli ainakin pikkiriikkisen hakusessa tulot ja menot eli pienenpieniä taukoja ja aavistuksenomaisia epävarmuuksia. Mutta mitäs pienistä kun kokonaisuus toimii näinkin hyvin! Harrastajateatterien esityksiä on sikäli aina ilo katsoa koska esiintyjillä on kamalasti energiaa ja intoa. Siinä ei koulutuksen puute tai esiintymiskokemuksen vähyys niin paljoa haittaa, kun on se palo! Kaikilla ei ehkä ole mikään superloistava lauluääni, mutta se palo. Erityisesti esityksestä jäivät mieleeni Joonas Kunnela (Tommi Turmiola), Aaro Viitanen (Mauno Peppone), Juuso Porras (Iso-G), Jorma Tuhkala (komisario Peppone) ja Taru Mäkinen (Karoliina). Kaikki olivat kyllä oikein hyviä, ei sillä.
Teatterimiljöönä vanha lato on ihan omanlaisensa. Viehättävä ja kotoinen. Tapparavärinen (sini-oranssi) puvustus iskee silmään heti alkumetreiltä, mutta onneksi muitakin värejä nähdään. Anniina Saari on henkilö pukujen takana. Kasaridiskokuvioiden ja muiden hauskojen koreografioiden tekijänä kunnostautuu Nella Kaartinen. Varsinkin nakkikioskitappelun koreografiat oli kivat!
Matkapuhelinvitsit naurattavat ainakin meitä vanhempia katsojia ketkä oikeasti muistamme NMT-ajat, tai yleensäkin vuoden 1985. Se vuosi on kyllä hyvin omassa muistissa, kiivaimpia teinivuosia kun silloin elin. Ylipäätään koko se kamala kasariestetiikka on saatu hyvin mukaan esitykseen. Kalevi ja Delilah Pepposen avioidylli on hykerryttävää seurattavaa. Pallen polttarien valssiversio Sukset-biisistä on toinen hauska kohtaus.
Mun suosikkibiisejä on monta. Raswaa koneeseen, Mauno soittaa stereoo, Pimeyden tango (oli muuten hieno versio missä Jyrki-Boy, Ellu ja Tommi vetävät tämän kolmistaan, ja haitari soi! Samalla valot syttyivät hiljalleen eri valopisteisiin lavalla), Kellot lyö (vaikka tähän vähän kaipasin Mustajärven Paten rockääntä), Yö, Murheellisten laulujen maa, Musta aurinko nousee ja Viidestoista yö. Ja eihän sitä voi olla nauramatta John Holmesille ja Panomiehelle! Alunperin muuten hieman hirvitti kun tämä perjantain esitys oli singalong. Mutta onneksi ihmiset lauloivat (ainakin katsomon takaosassa) sen verran vähän ja hiljaa ettei häirinnyt. Vaikka jotenkin olisi olettanut perjantain olevan suosittu moiseen joukkokaraokeen.
Jos nyt jotain pitää hieman kritisoida niin se on (viimevuotiseen tapaan) äänen volyymi. Tai lähinnä sen puute. Koska kerkesin paikalle niin myöhään, niin ainoat vapaat paikat olivat ihan takana. Ja valitettavasti niin musiikki kuin laulukin kuului sinne tosi himmeästi. Kuulemma eturiviin kuului hyvin, mutta taakse ei. En tiedä pystyykö miksauksella vaikuttamaan, tai kaiuttimien sijoittelulla tai millään, mutta ehkä siihen pitäisi kiinnittää huomiota. Välillä piti oikein pinnistellä että kuuli ja sai selvää, mutta onneksi biisit sanoineen osaa ulkoa. Mikitkin pätkivät välillä.
Esityksiä on aina 1.9. asti, ja useita singalong-näytöksiäkin vielä luvassa. Jos siis haluat nostalgisoida tai muuten vaan muistella nuoruuttasi tai peräti lapsuuttasi, tai olet niin nuori että haluat tutustua mitä musiikkia vanhempasi kuuntelivat "silloin joskus", niin sitten tämä on juuri oikea esitys. Tai jos nyt ylipäätään tykkäät musiikkipitoisesta teatterista. Suosittelen!
PS. Olin maanantaina Helsingissä STOAn kirjastossa kirjoittamassa tätä juttua, kun läppäri levisi. Ping vaan. Muutamia tunteja koitin saada sille apua ympäri Helsinkiä, turhaan. Onneksi oli kotosalla varakone, mutta tiistaina alkoi Teatterikesä ja keskiviikkona Worldcon ja kiireet ovat *hieman* painaneet päälle. Siksi sain tämän vasta nyt valmiiksi. Pahoittelut siitä!
Esityskuvien copyright Nelli Rantanen, muut omia.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Itse koen itseni perin tamperelaiseksi, vaikka siitä kupeesta vain olenkin. Ja niin koen näytelmänkin jostain syystä, joten koen hieman ristitiitaisuuksia siitä, että tämä esitetään Jyväskylässä. En tiedä, tämä on ehkä vain omassa päässä kehitelty illuusio, mutta pakko tämä on käydä katsastamassa.
VastaaPoista