Loopit yhdistelee upeasti tanssia, musiikkia, valoja, tekstiäkin. Tai tekstiä ja tekstiä, lähinnä lainauksia (ja teoksen hengen mukaan toistoja, toistoja, toistoja) Shakespearean näytelmistä As You Like, Macbeth, The Winter’s Tale, The Tempest ja Hamlet. Toisto pienillä variaatioilla on muutenkin se teoksen ydinjuttu. Sanat tulevat järjestyksessä, sekaisin ja näytelmätkin sotkeentuvat. Ikuinen luuppi.
Katsojat istuvat pienillä jakkaroilla lavalla, tanssijoiden pyöriessä siinä ympärillä, ja katsomossa. On vinkeää seurata esitystä ikäänkuin väärinpäin; tanssijat katoavat penkkirivien taakse ja temppuilevat tuoleilla. Ja me nökötämme siellä missä he yleensä ovat. Siirrymme kyllä katsomoonkin, ei huolta. Yksi esiintymispaikka on katsomoon rakennetulla lavallakin. Hetkittäin esityksen katsominen vaatii hieman enemmän; mitä ja ketä sitä seuraisi.
Omalle kerralleni sattui vain viisihenkinen tanssijakokoonpano, kun valitettavasti Elina Jakowleva oli poissa. Mutta sujui se viidelläkin tanssijalla, kun ei osannut sitä yhtä kaivata. Suvi Eloranta, Anniina Kumpuniemi, Ville Oinonen, Samuli Roininen ja Mari Rosendahl tanssivat kaikki upeasti ja lisäksi taas saimme nauttia myös Suvi Elorannan kauniista laulusta. Viidakkoäänissä kaikki pääsevät valloilleen. Tanssijat ovat teknisesti taitavia, tottakai, mutta tässä päästään jotenkin tunteissa ja ilmaisussakin ihan uusiin ulottuvuuksiin. Katsekontaktia yleisöön tulee paljon, ja lopussa päästään suorastaan jo uhrimenotyyliseen rinkitanssiin.
Ville Konttinen on suunnitellut toimivan lavastuksen. Kehikko, kuin taulun kehykset, tai mitkä tahansa raamit, rajaavat tilan tehokkaasti. Olemme kuin osa maalausta, tai tanssiteosta. Jonka osana myös tanssijat ovat. Tulevat ja menevät, ilmaantuvat kuin tyhjästä, marionettien lailla. Konttisen valosuunnittelu on kanssa ihan hirveän kiinnostavaa katseltavaa. Välillä valot tulevat takaa ja sivuilta, eikä "normaaliin tapaan" edestä. Se luo mielenkiintoista kontrastia. Syttyvät loisteputket rajaavat sitä raamia. Valot ja lavastus pelaavat siis saumattomasti yhteen. Raameista ja kehyksistä päästään puhumaan myös esityksessä - "mitkä raamit - kuka määrittää?". Niinpä. Taulu, kuva, sopimus, raameja on moneen lähtöön. Ja "ruumis on ihmisen raamit", ajatus mikä ei ole ennen tullut mieleenkään. Raamit myös ottavat ja lähtevät irti ja liikkeelle. Rajaten tanssijoita, rajaten esitystä, ohjaten katseen vain tiettyyn paikkaan ja kohtaukseen. Kyllä toimii.
Myös Erika Turusen ilmavat puvut toimivat. On kreikkalaishenkisyyttä, ja sellaista vaaleasävysyyttä ja ilmavuutta. Niin väreissä kuin materiaaleissakin. Jokaisen tanssijan puku on vielä uniikki. Käsinpiirretyt (?) yksityiskohdat kuten taskut ja saumat olivat pisteenä iin päälle.
Näin Tiger Lillies-yhtyeen Shockheaded Peter esityksen joskus Lontoossa (vuonna 2001 ellen ihan väärin muista) ja se vinksahtanut musiikki ja erikoinen show jäi hyvin mieleen. Musiikki on mystistä, absurdia ja iloistakin, mutta varsin mustaa sanoituksiltaan. Jotenkin sopii tähän esitykseen hyvin, Musiikki ja biisivalinnat tukevat kohtauksia loistavasti. Eli kannattaa kuunnella myös sanoituksia kun katsoo esitystä.
Loopit on kaunis ja hauska. Siinä jotenkin yhdistyy kaunis kehonkieli ajattomaan ilmaisuun, tuottaen täysin uniikin katsomiskokemuksen. Kauneuden lisäksi se tarjoilee huumoria, ja paljon. Se herättää myös ajatuksia, ja saa mieleen outoa kauneuden tuomaa rauhaa. Likipitäen täydellinen esitys siis, ja siksipä haluan nähdä sen uudelleenkin.
Bravo Tero Saarinen! Ja bravo Tanssiteatteri MD taas kerran - esitys esitykseltä pistetään paremmaksi!
Kuvien copyright Harri Hinkka ja Ville Konttinen.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti