Nyt kolmannella kerralla sain nähdä nuorena Toukona sen toisenkin eli Viljami Vahvaselän. Hyvin tämäkin Toukona esiintyi, jos kohta äänessä oli pientä epävarmuutta. Kovin viattoman oloinen pikkupoika. Mua edelleen naurattaa se kohtaus, kun Toukon äiti tulee kovistelemaan poikaansa löytämistään kuvista. Käsi ylös joka ensin luuli, että äiti olisi löytänyt ns. tuhmia kuvia!
Edelleenkin oli ihanaa bongailla laulun sanoista uusia riimejä ja hauskuuksia. Ensimmäistä kertaa oivalsin myös piirroksiin perustuvien hahmojen puvuissa olleet viivat, kuin liidun jälkiä. Nehän ovat Toukon kynän jäljet! En voi käsittää miten sen hoksaamiseen meni näin kauan; ihan itsestäänselvyys! Tunnenpa itseni ihan pöhköksi :-D
Tällä kertaa vahvasti mieleen jäivät Tuukka Raitalan timmit pakarat ja postimies-Jonas Saaren vieläkin timmimmät reidet! Ja Saaren merimies on kyllä ihana hahmo; pilkkeen määrä silmissä on uskomaton. Leo Kirjosen Seslonki-Iida on ihan hurmaava! Jäin kyllä miettimään että miten ei Nipa tanssijana muka tietäisi kuka on Tšaikovski, oli kuinka ei-kulttuurikodin kasvatti hyvänsä. Bob Mizerin mainio äiti Delia (Ulla Koivuranta), joka korjailee mallien vaatetuksia antaumuksella, on loistava pieni sivuhahmo. Mutta on se Olli Rahkonen ihan huikean upea vaan pääroolissa, on.
Nyt kun mennään about esitysten puolivälissä, niin porukkaan on tullut kivaa rentoutta, ja hieman jo siellä irroitellaankin. Pieniä eleitä, ilmeitä ja kohtia, jotka tehdään nyt vapaammin (kuten se Raitalan esittämä pappi, joka sanoo tätä kiinni pitävälle Toukolle "luulin että sotamies haluaa puhua Jeesuksesta" ja Touko tähän pudistaa päätään.). Sellaisia pieniä juttuja joita on kiva huomata. Tanssikohtaukset on tosi lennokkaita ja vauhdikkaita. Ja tukkilaiskohta, ou jee! Sekin naurattaa kun Palinien koti on kuin suoraan Toukon tekemästä Philips-mainoskuvastosta repäisty :-D
Ja onhan ne kaikki mun biisisuosikit ennallaan! Panen paperilla rokkaa!
Panen paperilla
miehet nauttimaan
panen paperilla
paremmin kuin milloinkaan
Ja Jumala loi miehen myös, kunnon soul-funk-rokkia! Jumala loi miehen, mies loi tosi miehen! Ja sitäpaitsi, Sen pituinen se on niin kaunis että pyyhin hieman silmännurkkiani.
Mutta kaikki ei aina suju niinkuin Strömsössä näemmä. Ehdin kahvitella ennen näytöksen alkua kapellimestari/säveltäjä Jussi Vahvaselän kanssa (kiitos muuten juttutuokiosta vielä kerran!) ja lopuksi hän toivotteli hyvää esitystä. Todettiin ettei siinä nyt nyt mitään yllätyksiä ole luvassa kun olen jo pari kertaa nähnytkin. Mutta että koska kyseessä on live-esitys, niin ainahan voi sattua vaikka mitä! No niinpä! Ei olisi pitänyt manata. Hienossa laskuvarjokohtauksessa yleisön päiden yli lipuu suuri (laskuvarjo)kangas, ja sitten laskuvarjosotilas ilmaantuu lavalle ja kohtaa Toukon. No, nyt ei lipunut, vaan kangas jäi jumiin jonnekin takariveihin ja me edessä istuvat havahduttiin, siihen kun takaa alkoi kuulua naurua ja puheen sorinaa. Sitten se touhu lavallakin keskeytyi, ja musiikki. Ja sitten kuulutus: "keskeytämme esityksen teknisen ongelman takia". Eihän se tauko kauaa kestänyt, mutta eihän sitä kangasta takaisin saatu enää viriteltyä, mutta soitto soi, ja esitys jatkui. Harmi, koska kohtaus on todella vaikuttava kun se kangas hipoo ihmisten päitä. Mutta näitä sattuu ja elävä teatteri on tämmöistä joskus. Juttelin muuten vielä pois kävellessä Kristian Lakarin (joka soittaa esityksessä erilaisia puhaltimia) kanssa, joka kertoi että harkoissa kangas on mennyt jumiin, muttei tätä ennen esityksessä.
Tällä kertaa istuin kolmannen rivin keskellä, vanhempien naiskatsojien ympäröimänä. Väliajalla juttelin yhden kanssa, joka oli ollut katsomassa Turun kaupunginteatterin Seitsemän veljestä silloin 70-luvulla - kateellisena kuuntelin. Meinasi sitten syksyllä tulla rempattuun teatteriinkin. Oli ihana seurata näiden naisten kikattelua käden takaa, ja muutamia kertoja hieman "pöyristyneitä" ääniä, kun lavalla tapahtui jotain kuumottavaa!
Ei auta, on tämä vielä pakko nähdä. Suosittelen lämpimästi lippujen hankintaa, koska viimeinen esitys on jo 6.5. - ja liput käyvät nopeasti kaupaksi.
Kuvien copyright Otto-Ville Väätäinen
Näin esityksen alennushintaisella henkilökuntalipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti