Jouhikkovelho Pekko Käppi, nukketeatteritaiteilija Alma Rajala ja valotaituri Nadja Räikkä vastaavat esityksen dramaturgiasta. Lisäksi Rajala toimii ohjaajana ja Räikkä on visualisoinut ja suunnitellut valot. Yhdessä he ovat saaneet luotua jotain todella maagista. Esiintymässä lavalla nähdään silinteripäinen Käppi jouhikkoineen ja muineen, sekä kaiken muun hoitava Rajala. Ja Heini Maaranen on se taikuri nukkevalmistuksen takana. Huh, olipa se elämys.
Onhan tämä aika maaginen, mystinen ja kiehtova. Istumme katsomossa hipihiljaa seuraamassa kuin muinaista rituaalia, ja kuuntelemassa vonkunaa, rapistelua ja jouhikon kitinää. Tavarat liikkuvat itsestään, lapsi itkee... Cirkon Maneesi-salissa aavemainen tunnelma tempaisee mukaansa, isojen ikkunoiden takaa voi kohta tulla mitä hyvänsä. Yhtään en tiedä mitä odottaa. Vievätkö nämä irvokkaat ja pelottavat hahmot minutkin lattian alle, toiseen paikkaan. My Little Ponykin saa kyytiä. Ja kahvimylly, ihana kahvimylly. Muusikkoparkakin tulee vietellyksi. Ei auta enää edes manaukset, sinne katosi soittaja...
Musiikki on hypnoottista, esitys kuin riivattu. Huomaan uponneeni johonkin ihan toiseen maailmaan. Kynttilänvaloa, savua, vietteleviä luurankoja, manaamista... En tiedä haluaako täältä palata enää ankeaan maaliskuun iltaan (tai pikemminkin yöhön, koska esitys alkoi klo 22).
Kerrassaan karmaisevan ihastuttava kokemus. Suosittelen, mutta ei niille lapsikatsojille kuitenkaan (esitys ihan syystä K18). Ja sopii myös ei-suomenkielisille.
Kuvien copyright Jussi Virkkumaa.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti