Ei voi auttaa, sori / Tampereen työväen teatteri & Teatteri Telakka 18.10.2016

Mulla ei ollut tästä Tampereen työväen teatterin ja Teatteri Telakan yhteistuotannosta kamalasti mitään ennakkotietoa. Olin toki nähnyt pätkiä ja esittelyjä pressitilaisuuksissa, mutta itse Antti Mikkolan ohjaama ja käsikirjoittama uutuusnäytelmä oli enemmän sellainen "menen katsomaan koska tätä esitetään Tampereella ja on hyvät tekijät" -tyylisesti. Ehkä siksi sainkin ilahtua tästä pienestä helmestä, koska odotuksia ei niinkään ollut.

Esityksestä on kaksi versiota. Ensimmäinen sai ensi-iltansa 19.10. Työviksen Kellariteatterissa ja se Telakan versio sitten tulee 2.11. Niihin on luvassa erilaiset loput. Ja nyt kun olen sen toisen nähnyt, ja olen hyvin utelias ihminen, niin pakkohan se toinenkin on mennä katsomaan.

Ei voi auttaa, sori on näennäisesti tosi pienimuotoinen kertomus, mutta silti hyvin syväluotaava. Ilmari (Samuli Muje) ja Antero (Antti Mankonen) ovat veljekset. Ilmari kamppailee avioliittonsa, keski-ikänsä, tutkijan työnsä ja yleisen elämänsä kanssa. Vaimo (Heidi Kiviharju) Meri koittaa pelastaa heidän hiipuvaa yhteiseloaan keksimällä pakollisen 2-kertaa-viikossa -rakastelun. Mutta kun Ilmaria ahdistaa sekin, että kaiken muun lisäksi pitäisi vielä kavuta vaimon päälle kahdesti viikossa, kuin johonkin kuntolaitteelle. Kun Anteron vaimo joutuukin teho-osastolle, jää siinä miehen maalaamat taidetakapuolet toiselle sijalle. Kaikki kolme joutuvat miettimään asioitaan uudelleen.

Sellaista keski-ikäisten suhdevatulointia tässä on paljon, mutta myös syvempääkin juttua. Hetkittäin surullista, hetkittäin tragikoomista, hetkittäin hulvatonta. Mutta kovin elämänmakuista. Tämä on yhdenlainen analyysi suomalaisesta miehestä. Hieman reppana, hieman alistettu ja alistunut, hieman epäonnistunut. Mies istuu seurakunnan miessakissa itkemässä murheitaan. Miten mies voi olla sivullinen omassa elämässään.

"Mulla on kaikkea, mä en ole koskaan ollut näin ilman" toteaa Ilmari. Niin, taidatkos sen paremmin sanoa. Kuvastaa aika monen nykyihmisen eloa ja oloa.

Koko porukka näyttelee vereslihalla, ja nämä Ilmarin ja Anteron miesroolit ovat taiten tehdyt. Mutta jotenkin tämän miesemansipaatioperformanssin vie silti Heidi Kiviharjun näyttelemä veljesten äiti. Ihan hersyvän ja lakonisen hauska mummo varastaa show'n joka kerta astuessaan lavalle ja avatessaan suunsa. Miten hänen pojillaan voikaan olla niin väärät vaimot! Loistava rooli ja loistava suoritus!

Ei voi auttaa, sori on tosi näpsäkkä pieni näytelmä, mikä saa välillä hirnumaan naurusta ja välillä taas käpertymään itseensä että auts, noinhan se juuri menee. Kiitos koko työryhmä!


Kuvien copyright Kari Sunnari
Näin esityksen ennakkonäytöksessä ilmaisella pressilipulla