Pasi Was Here / KOM-teatteri 18.5.2016

Neljättä kertaa katsomassa Pasi Was Here:ä, mutta ei kerrota kenellekään, eihän? Mutta kun... ei mulla ole edes mitään selitystä asialle. Muuta kun tämä näytelmä on vaan monestakin eri syystä kolahtanut tosi kovaa. Käsikirjoitus on oivaltava, viihdyttävä, ja myös aika surullinenkin. Näyttelijät ovat ilmiömäisen hienoja. Joka kerta olen löytynyt uusia näkökulmia, ajatuksia ja saanut nauraa sydämeni kyllyydestä.

Kyllä nää tyypit vaan on taitavia näyttelijöitä, ei voi muuta kun kumartaa. Siis jättikiitos Vilma Melasniemi, Robert Enckell, Johannes Holopainen ja Juho Milonoff! Ja kiitos Veikko Nuutinen kun kirjoitit tämmöisen näytelmän. Ja kiitos Lauri Maijala kun ohjasit tämän.

Esitys sai hieman erilaisen lopun tällä kertaa, kun loppukiitosten aikana/jälkeen lavan reunaan tuli katsomosta nainen. Kolmekymppinen, oikein fiksusti pukeutunut. Hänellä oli asiaa näyttelijöille. Hän kertoi tulleensa Savonlinnan Kellarpellosta. Hänellä oli mies, nimeltään Pasi. Ikää 32. Ja luoti päätti tämänkin Pasin elämän. Oman käden kautta. Kaksi kuukautta kuoleman jälkeen miehelle syntyi vauva. Nyt nainen on yksinhuoltajaäiti ja tekee kolmivuorotyötä. Hän halusi kiittää näytelmästä.

En tiedä mitä sanoisin. Toisaalta tuli liikuttunut olo, ja tunteet tuntuivat näyttelijöilläkin olleen pinnassa. Toisaalta olo oli hieman vaivautunut, suomalaiseen tapaan, että mitä tuo nyt tuolla kehtaa omia asioitaan meille tilittää. Hattua nostan kuitenkin rohkeudesta. Mietin tätä naisen puheenvuoroa vielä pitkään esityksen jälkeenkin. Miten hän suhtautui näytelmään, koska se tuli häntä vielä paljon lähemmäksi kuin meitä muita. Suomi on täynnä tämmöisiä Paseja, ihan konkreettisestikin.

Lisäys la 21.5. Kävin katsomassa tänään teatteri Jurkassa näytelmää, ja satuin istumaan Juho Milonoffin vieressä. No, esityksen jälkeen kiitin häntä Pasista, ja juttelimme myös tästä keskiviikon esityksestä, ja naisesta. Kyllä, naisen edesmennyt puolisonsa Pasi oli juurikin näytelmän Pasi (tai siis esikuvansa). Olivat kuulemma kolmisen tuntia puhuneet sitten naisen kanssa esityksen jälkeen, siis näyttelijät. Heillä oli kyllä kuulemma ollut tiedossa jo etukäteen että tämä nainen on tulossa näytelmää katsomaan. Huh, hurjaa.

Tällä kertaa mukana oli seuralaisena Markus, jolle tämä oli ensimmäinen kokemus. Ja kyllähän tuokin tuntui tykkäävän. Hyvä! Ennen esitystä hyvää ruokaa naapurin KOM-ravintolassa, ja väliajallakin pääsin nyt ekan kerran maistamaan lörtsyä (omenaversio oli tosi hyvää). Nam. Kuoharia en sentään maistanut.

Kiitos KOMilaiset, tästä on hyvä alkaa orientoitumaan kesänviettoon. Syksyllä sitten taas lisää (joo, on mulla Pasi-lippuja varattu jo). Ja suosittelen kaikille muillekin hankkimaan lippunsa, koska Pasihan palaa estradille 15.9.-29.10.


Esityskuvan copyright Tanja Ahola, lörtsykuva oma