Tärppejä tälle keväälle!

Kaikki muutkin tuntuvat julkaisevan tärppilistojaan kulttuurin/teatterin saralla, joten kannan oman korteni kekoon. Paljon muutakin on omassa kalenterissa luvassa mutta poimitaan sieltä nyt rusinoita pullasta.

Keväästä 2016 tuntuu tulevan TOSI mielenkiintoinen. Loppuvuodesta ajattelin että tahtia täytyy hieman hillitä, mutta minkäs teet kun liki joka teatteritalo ja porukka tekee niin kiinnostavia juttuja. Kalenteri täyttyy siis pikavauhtia ja jotain on jo pakko jättää pois. Ja sitten kaikkea "must-see" juttuja pukkaa jostain nurkan takaa, ja pitää sumplia täyteen ammuttua kalenteria. Ei sillä, oman teatteri/kulttuurikalenterin suunnittelu ja sumpliminen on ihanaa! Onneksi suomalaisilla teattereilla on mielettömän hyvä asiakaspalvelukulttuuri - tämmöinen kalenteriaan säätävä teatteribloggari on saanut asiansa ja allakkansa sortteerattua nopeasti ja vaivatta. Kiitos teille kaikille!

 

Mutta pitemmittä löpinöittä niihin omiin suosikkeihini.

Kansallisteatterissa on tulossa monta kiinnostavaa ensi-iltaa, joista ensimmäisenä näen Juha Hurmeen uuden Töppöhörön (e.i. 28.1.). Jo pelkkä näytelmän nimi hykerryttää! Hurmeen työt on mielenkiintoisia, sillain vinkeällä tavalla haastavia. Kaikesta en ole varauksetta tykännyt täysillä, mutta haluan silti katsoa niitä.

Töppöhöröä enemmän odotan kuitenkin Paavo Westerbergin Mahdolliset Maailmat -juttua (e.i. 17.2.). Aihe kiinnostaa, ja mitkä näyttelijät (Eero Aho voisi lukea mulle vaikka valtion budjettia ja kuuntelisin viikkokausia korvat hörössä). On ehkä yksi mun eniten odottamiani näytelmiä tänä keväänä. Ja sitten Kansikseen tulee myös Hirttäjät (e.i. 9.3.), jonka näin Lontoossa loppuvuodesta. Erinomainen musta komedia, jolta on lupa odottaa suuria.

Turun kaupunginteatterilla Neljäntienristeys (e.i. 29.-30.1.) on "sukupolvien tarina ulkopuolisuudesta, salaisuuksista ja anteeksiannosta". Vaikken ole kirjaa vielä(kään) lukenut, niin veikkaisin, että tästä tulee Turkuun iso hitti.

Turkuun suuntaan katsomaan myös oopperaa, sillä Åbo Svenska Teater on tarttunut Mozartin Taikahuiluun (e.i. 28.1.), josta on tarjolla retrofuturistiseen avaruusmaailmaan sijoittuva versio! Ooh! Waltteri Torikka Papagenona ja Gabriel Suovanen kaitsijapappina, ja lisäksi on kiinnostavaa nähdä brittitenori Sam Furness Taminona.

Oopperasta puheenollen, kauden starttaa omalla kohdallani Jyväskylän kamarioopperayhdistyksen ja Jyväskylän kaupunginteatterin Don Giovanni, jossa jenkkibaritoni Kevin Greenlaw vetäisee nimiroolin.

Helsingin kaupunginteatterin kevään musikaalitapaus on ilman muuta Vampyyrien Tanssi (e.i. 3.2.). Tämä oli ISO hitti Seinäjoen kaupunginteatterissa muutamia vuosia sitten ja odotukset ovat nytkin korkealla. Ensi-ilta-asusteita on haalittu Lontoota myöten, ja musiikki soi automatkoilla taajaan. Vampyyriestetiikkaa, tarttuvia korvamatobiisejä, upeita pukuja ja hirvittävän hauska tarina. Virittäydy tunnelmaan katsomalla Roman Polanskin leffa Vampyyrintappajat, mihin tämä perustuu. HKT:n (/Helsinki Dance Company) uusi Pieniä Pääosia tanssiteos kiinnostaa minua myös ja aloitankin siihen tutustumisen avoimien harjoitusten seuraamisella.

Tampereella nähdään myös Teemestarin Kirjan maailmanensi-ilta (6.2.) kun Kulttuuriosuuskunta Kaje tuo Emmi Itärannan menestyskirjan lavalle. Siitä tulee varmaan hieno. Lisäksi samoissa

Läski on Raisa Omaheimon monologi, ja aihe liippaa likeltä ja on sitenkin must-see. Lisäesityksiin saattaa saada vielä lippuja, jos olet nopsa. Esitykset Teatteri Takomolla 20.2. asti.

Tavallisuuden Aave (e.i. 19.2.) Q-teatterilla myy varmaan taas loppuun, niinkuin Q:n esitykset tuppaavat tehdä. Luvassa "absurdi, melankolinen ja hauska matka kotimaamme mykkiin syövereihin".

Teatteri Jurkka veti viime vuonna tukun tosi laadukkaita esityksiä ja tahti tuntuu jatkuvan myös 2016. Yksi kiinnostavimpia on varmaan Jussi Tuurnan ja Tiina Weckströmin lauluilta Tähän on tultu (e.i. 17.2.). Myös Maagisen ajattelun aika (e.i. 7.4.) eli Kristiina Halkolan monologi kiinnostaa.

Jos Kansallisteatterin Mahdolliset Maailmat on se toinen mun henkilökohtainen odotussuosikkini, niin toinen on ehdottomasti KOM-teatterin Pasi Was Here (e.i. 24.2.). Hei oikeesti, tämä on kuin mulle tehty, näin 80-luvun teininä. Ja ihan sama missä Johannes Holopainen on, niin sen menen katsomaan. Sekin voisi lukea sitä valtion budjettia.

Lahden kaupunginteatterille menen katsomaan Pelko jäytää sielua (e.i. 4.2.) - vanhemman naisen ja nuoren maahanmuuttajataustaisen miehen rakkaustarinan.

Tampereen teatterilla nähdään Arttu Ratisen monologi Tarpeistonhoitajan tähtihetki (e.i. 17.2.), ja sitä odotan kovasti. Lisäksi Pasi Lampelan Päätepysäkki (e.i. 27.1.) on sellainen mitä odotan innolla.

Ja Tampereen työväen teatterilla kuorolaulua kaikille kun Niin kuin taivaassa (e.i. 28.1.) pärähtää käyntiin. Näin tämän joku aika sitten Valkeakoskella ja oli liikuttava. Lisäksi voisin suositella eilen ensi-iltaan tullutta Ladaa, ainakin kaikille nuoremmille ja muille jotka kaipaavat hieman räväkämpää ja erilaisempaa esitystä.

Tanssiteoksiin olen hurahtanut ihan lopullisesti, ja sillä saralla on kaikkea tosi kiinnostavaa myös. Turussa Tanssiteatteri ERI tuo loistavan Zirkkelin uusintaensi-iltaan 21.1., ehdottomasti näkemisen arvoinen! Tanssiteatteri MD:lle olen menossa katsomaan Mikä **t*n Pikku Prinssiä.

Kansallisooppera & baletti vetää mua puoleensa koko kevään. Bajadeeri, Taikahuilu, Liikkeen legendat, Oopperan kummitus, Pieni Merenneito, BACH - forms of silence and emptiness. Lisäksi uutuus eli heviooppera Indigo nähdään myös Yle Teemalla  30.1. jos et pääse paikan päälle katsomaan.

Ja toki on pakko suositella myös NT Live tallenteita Finnkinon leffateattereissa: hieno Les Liaisons Dangereuses 1.2. (tämän näin livenä teatterissa ja pidin kovasti), As you like it 29.2. ja Hangmen 7.3. Joo, juuri se sama Hangmen, joka tulee Kansallisteatteriin 9.3.!

Finnkinolle on tulossa myös balettia Bolshoista ja oopperaa Metropolitanista, mutta enemmän mua kiinnostaa StoryHillin levittämät Royal Ballet -esitykset. Ja siellä erityisesti Rhapsody & Two Pigeons sekä Frankenstein. Ja tokihan Branagh Theatre Companyn tulevatkin esitykset nähdään Suomessa (Romeo & Juliet ja The Entertainer).

Mulla on myös ohjelmistossa monta esitystä mitä en kerennyt näkemään syksyllä, tai mitä menen katsomaan uudelleen. Onneksi monet jatkavat syksystä vielä kevääseen! Ja onneksi monista minkä lipunmyynnin olin missannut nyt alkuvuonna, on saatu myös lisäesityksiä, niin tämmöinen hämeen hitainkin ehtii mukaan.

Menkää tekin nauttimaan teatterista tai muista kulttuuriesityksistä tänä keväänä, siellä on kymmeniä ja satoja kiinnostavia esityksiä ja taatusti jokaiselle jotain!

Lopuksi muistutan, että tällä blogilla on myös Facebook-sivut. Eikä tarvitse edes olla FB:ssa! Sinne laitan pieniä uutisia, menovinkkejä, tiedot blogin päivityksestä ja voi kommentoida ja kysellä, ja keskustella teatterista! Tervetuloa!


Kuvat on muuten kaikki omia. Toi upea balettimies on Steven McRae, joka tanssii kahdessakin keväällä nähtävässä Royal Ballet'n esityksessä.