Pekka Töpöhäntä -kirjoja tuli lapsena luettua, mutta että siitä saadaan tälläinen värikäs diskobiitillä maustettu nykyversio. Noh, kaikkea saa ja voi ja jopa kannattaakin modernisoida. Kyllähän tämä toimi, ihan aikuisellakin.
Heti alusta asti tehdään selväksi missä mennään, musiikillisessa mielessä. Ei ihan mun suosikkeja tämmöinen teknosävytteinen tyhjänpäiväinen diskojumputus, mutta näillä mennään. Hiirimäinen Dj Mauss (Tony Sikström) oli mukana vissiin kai koko esityksen. Musiikin sävellyksestä vastasi muuten Pentti Rasinkangas, ja musta se oli (jumputuksesta huolimatta) ihan toimivaa.
Lapsille kun tehdään teatteria, niin semmonen pikkasen ylinäyttelemisen maku tässäkin on. Mutta ei se juurikaan haittaa. Mutta vaatii näyttelijältä paljon kun yleisöä on vain puoli katsomoa ja sitäkään ei saada oikein innostumaan asiasta.
Pekka (TTT:n tuore kiinnitys Severi Saarinen) on vähän sellainen reppana maalaismölli, jolla ei ole kovin muodikkaat vaatteet ja tietenkin se hännäntöpö. Kiltti, kunnollinen ja kuuliainen. Eihän siitä seuraa kun kiusaamista, vaikka kaulassa roikkuukin urhoollisuusmitali. Pekka on se vieras tyyppi, joka tulee maalta, syö kaikki silakat ja vie kaikki hehkeät kissaneidit. Ensin Arkadian Ullan (Heidi Kiviharju) ja sitten Maija Maitoparran (Laura Alajääski). Ullalla on upea turkoosi tukka ja samansävyinen luomiväri ja kimittävä ääni (mitäköhän sen Pekka siinä näkee?). Maijalla sen sijaan makea pinkki tukka. Ja Maija laulaa kuin enkeli!
Mika Honkanen on juuri sopiva Monni, sellainen pikkuilkeä, mutta lopussa paljastuu se Monninkin sisin. Turkoosit maiharit ja rokkihenkinen asustus kruunaa Monnin lookin, ja toki aika pörhöinen häntä. Monnin oikea ja vasen käsi eli Pilli (Vesa Kietäväinen) ja Pulla (aina yhtä vakuuttava Jyrki Mänttäri) ovat myös erinomaisia. Varsinkin Pullan nurinkuriset sanomiset naurattaa lapsia (ja aikuisia). Miten nämä onkin niin kuin Tintti -sarjakuvien Dupond ja Dupont, puhumisiaan myöten?
Näytelmässä oli paljon hauskoja heittoja, joista osa saattoi mennä lapsilta hieman ohi, mutta aikuisia viihdytti. Sikäli hyvää koko perheen teatteria. "Nyt kyllä repee levikset".
Silakanylistysjuhlat on mainiot! Ja sen jälkeen kevätjuhlat, minne tulee esiintymään Kaisu Hulina (Laura Alajääski). Kaisun esiintyminen on kyllä mahtava, siis mielettömät asut ja muutenkin visuaalisesti upea!
Kaisu Hulina show
Pientä kuittia VR:n suuntaankin IC-junan kuulutuksissa, kun kissat matkustavat Pekan Inkeri-tädille kylään.. :-D Välillä kyllä pitää ihmetellä miksi Pekka roikkuu Monnin jengin kanssa, kun nämä kuiteskin kiusaavat. Tietokilpailukohtaus on loistava myös.
Monni jengeineen heittää Pekan säkkiin ja valtamerilaivaan. Mutta tämä palaa vuoden kuluttua, ja on nähnyt paljon kaikenlaista. Itsetunto on vahvistunut, ja onneksi Maijakin on uskollisesti odottanut. Perheidylli täydentyy pienillä kissanpennuilla.
Ja lopuksi kissamestaruuskisat erilaisine urheilukilpailuineen! Monnin huijausyrityksistä huolimatta paha saa palkkansa. Monnin sydänkin löytyy kun tulipalo uhkaa Pekan ja Maijan pienokaisia.
Tärkein sanoma eli erilaisuuden hyväksyminen välittyy monessakin kohdassa, toivottavasti myös pienimmille katsojille. Kiusaamista ei tule sallia, ei missään muodossa.
Kaikenkaikkiaan oikein kiva esitys, koko perheelle sopiva.
Kuvien copyright Kari Sunnari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti