Vaikutuksen tekeminen alkoi jo heti sisääntulolla. Herra huuteli siellä vakseille että "mulla on esitys, päästäkää sisään, ettekö te tiedä kuka minä olen" :-) Ja sitten laskeutui sitä yleisön sivusta, alas lavalle, lausumalla samalla... Aleksis Kiveä.
Myllyaho istui vasemmalla, Esko oikealla.
Kestoksi oli ilmoitettu tunti ja vartti, mutta melkein 2 h meni, eikä mitään valittamista. Ohjelmassa oli Mika Myllyahon vähäeleisesti suorittamaa haastattelua, jonka rooli oli oikein sopiva: johdatteli eskoa vaan eteenpäin, ja kuunteli, kommentoimatta enempiä. Hyvä!
Saatiin kuulla hauskoja, ihania, liikuttavia ja muuten vaan kiinnostavia muisteloita vuosikymmenten ajalta. Väliin Esko lausui jotain, paljon Aleksis Kiveä ja paljon Shakespearea. Macbethin monologin... (ja tässä vaiheessa mä tietenkin kyynelehdin kun Niagara, justiinsa edellisenä päivänä nähnyt Branaghin lausumassa samaa).
She should have died hereafter;
There would have been a time for such a word.
Creeps in this petty pace from day to day
To the last syllable of recorded time,
And all our yesterdays have lighted fools
The way to dusty death. Out, out, brief candle!
Elämä on kuin varjo häilyväinen,
vain näyttelijä rukka,
joka riehuin lavalla keikkuu aikansa ja häipyy;
se kertomus on, hupsun tarinoima,
täys ääntä, vimmaa
- tarkoitusta vailla.
Voisin kuunnella Esko Salmisen muisteloita ja monologeja tuntikausia, tai vaikka loppuelämäni. Esko puhui paljon isästään Unto Salmisesta, mutta Tauno Palon mainitsi ohimennen vain kerran. Hmm...
Kuningas Lear (Kansallisteatteri 2005)
Lisää Shakespearea seurasi, eli Kuningas Learia. Ja sitten ihan lopuksi saatiin Cyrano de Bergeracin viimeinen monologi (ja sitä seurasi lisää vetistelyä allekirjoitaneelta). Se on edelleenkin yksi parhaita Salmisen rooleja mitä olen nähnyt. Silmiä sai kyllä pyyhkiä pitkin iltaa. Täydellistä.
Hyvin vähäeleisestä ja sopivasta musiikista vastasi Samuli Laiho, tuo vanha Hearthill-kitaristi. Soitteli pianoa ja välillä kitaraakin taustalla. Sopi tosi hyvin illan tunnelmaan. Taustalla näytettiin kuvia Eskon isoimmista rooleista.
Yleisö oli enimmäkseen hieman vanhempaa, ja kaikki söivät Esko Salmisen kädestä. Ja muutkin pyyhkivät silmiään kuin minä :-) Joka ilta on hieman erilainen esitys, veikkaisin että se perusrunko on sama, mutta osa esityksistä/lausumisista vaihtunee ja tietty muistelot.
Nämä ovat olleet tosi suosittuja (lue: loppuunmyytyjä) mutta muutamiin saattaa olla vielä tilaa, koska ne on siirretty Suurelle näyttämölle. Tämähän oli pienellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti