Esityspaikkana Pyynikin kesäteatterin parkkipaikka, ja katsojat istuivat joko omissa autoissaan tai ulkona omilla tuoleillaan (tai maassa). Miksei tämmöistä drive-in teatteria tehdä enempää? Aivan mahtava kokemus! Omassa autossa saa räplätä puhelinta, syödä eväitä ja vaikka kommentoida esitystä, ketään häiritsemättä. Ei sillä että näitä asioita tekisin ns. oikeassa teatterikatsomossa, mutta nyt siihen on ainakin mahdollisuus. Eväiden syöminen oli jopa kannustettavaa, tapahtuihan esityskin ruokapöydän ääressä. Meidän autokunnalla oli herneitä, irtokarkkeja ja myös lihapasteijat isomman nälän yllättäessä. Näyttelijät olivat mikitettyjä, ja äänet kuuluivat kätevästi auton radiosta (sai työryhmältä kannettavan radionkin lainaksi). Ja hieno soittolista (sieltä samalta radiokanavalta) viritti tunnelmaan jo ennen esitystä.
Millainen oli sitten itse Dinneri? No, ensinnäkin se oli Marin (Roosa Leivo) ja Aksun (Teppo Nieminen) kesäinen kihlajaisateria, jossa vieraina olivat Marin veli & Aksun paras kaveri Mika (Ville Vuorikoski) ja tämän tyttöystävä Ulriikka (Annika Palojärvi). Parit syövät ja juovat, pohtivat ihmisyyttä ja ihmissuhteita. Parin takauman kautta näemme myös mitä keväällä tapahtui muutamien henkilöiden välillä (ruoho saattoi maistua vihreämmältä aidan toisella puolella) ja miten asia paljastui kahdelle muulle. Kun ilta kuluu, niin sieltä alkavat monenlaiset tunteet pulpahdella pintaan. Onko Mari nyt ihan tosissaan kihlauksen ja/tai avioliiton kanssa, jääkö elämätöntä elämää? Ulriikka kyselee parisuhdevisakysymyksiä, ja se taitaa laukaista porukassa monenlaisia tunteita, niitä piilotettujakin.
Katariina Korpelan ohjaama Dinneri oli ajatuksia herättävää pohdintaa rakkauden eri olomuodoista ja nuorten luovimisesta sen monimuotoisuudessa. Voiko sitä olla liian fiksu olemaan onnellinen kuten Ulriikka pohtii. Muutenkin Mimmi Ahosen kirjoittama dialogi on rentoa ja varsin nuorten ihmisten suuhun sopivaa, välillä ihan ronskiakin. Tarina on tunnin mitassaan hyvinkin otteessaan pitävä. Musiikkia kuullaan aina sopivasti välillä, ja monenlaisia tanssimuuvejakin nähdään, yhdessä ja erikseen. Varsinkin Vuorikosken kurkimainen soolotanssi oli niin vaikuttava että tuli seuraavan yön uneeni!
Ensi-illassa keli ei ihan suosinut hyvinkin ohuissa mekoissaan esiintyneitä naisnäyttelijöitä. Ei nyt satanut, mutta koleaa oli ja varsinkin loppua kohti noussut tuuli hytisytti autossakin istunutta. Katariina Korpelan puvut pukivat kyllä hyvin hahmojaan. Koska Mika oli menevä ja trendikäs start-up-yrittäjä, niin kokomusta puki häntä hyvin - toki myös näyttelijän pitkää ja hoikkaa olemusta. Aksulla maanläheisempää vaatetta. Kummallakin daamilla nättiä juhlamekkoa ja korkokenkää. Lavastus oli yksinkertaista eli ruokapöytä herkullisen näköisine tykötarpeineen (erityisesti pisti silmään lukuisat kuohuviinipullot). Myös puiden väliin pingotettu valkokangas oli kiva juttu. Ensinnäkin siinä pyöri "käsiohjelma" ennen esitystä sekä radiotaajuus ja kuunteluohjeet. Esityksen aikana livekuvaus (a'la Mimmi Ahonen) heijastettiin siihen.
Näyttelijät tekevät hienot roolityöt. Aksu on hieman yksinkertainen, suoraviivainen lehtimyyjä. Ei ole helppoa näytellä hieman pölhöä niin että se on uskottavaa, mutta Nieminen onnistuu tässä hyvin. Ylimielisen oloinen Mika paljastaa yllättäen herkemmän ja haavoittuvamman puolensa ilmaistessaan tunteensa "väärälle" ihmiselle - kyllä tässä Vuorikoski näyttelee lahjakkaasti. Molemmat naiset kipuilevat tunteidensa kanssa - onko oikein rakastaa väärää ihmistä, ja onko siihen edes itse valmis, saatikka toinen. Väärään suhteeseen jumiutuminen, ja siitä poispääsy, onkin yksi esityksen teemoista. Palojärvi ja Leivo pistävät kasvonsa hyvin peliin; monenlaiset tunteet vaihtuvat niillä nopeasti. Naisten syvimmät pohdinnat käydään lavan takana, kameran välittäessä katsojille tunnelmat.
Dinneri oli hyvä esimerkki siitä miten pienilläkin jutuilla saadaan aikaan toimiva esitys. Ei aina tarvita valoja ja ääniä, hienoista lavastusratkaisuista puhumattakaan. Kun ei tarvita edes näyttämöä! Toivottavasti muutkin rohkaistuvat viemään esityksiä hieman erilaisiin paikkoihin!
Lopuksi kerrotaan vielä mitä kaikille henkilöille tapahtuu näytelmän jälkeen. Kiva saada tarinalle päätös, vaikkei se mikään välttämättä perinteinen "onnellinen loppu" olekaan. Tämä illallinen todellakin muutti kaiken.
Harmillisesti kiinnostuneille kaikki seuraavat seitsemän esitystä ovat loppuunmyytyjä; teatterille se tosin on hyvä asia. Jään seuraamaan innolla missä miljöössä seuraava Teatteri Iva -spektaakkeli nähdään!
Esityspaikkakuvat omia. Muut kuvat copyright Mimmi Ahonen / Teatteri IvaNäin esityksen ilmaisella pressilipulla.
