Saako tästä olla jo järjettömän innoissaan, vaikka palkintoseremonia on vasta 28.4.? Nimittäin Olivier-teatteripalkintoehdokkaat
julkaistiin eilen, ja lista on vähintäänkin vaikuttava. Monta mun
ehdotonta suosikkia mukana, ja ihanaa on huomata miten monta näistä
näytelmistä on tullut itse nähtyä!
The Curious Incident of the Dog in the Night-Time johtaa veikkauksia, sillä se sai peräti 8 ehdokkuutta!
Varmaan mukana kaikissa kategorioissa missä vaan mahdollista. Hienoa,
sillä oli se niin upea näytelmä. Ihana mennä katsomaan sitä huhtikuussa
vielä kerran!
Best Revival Play:
Twelfth Night
Macbeth
Old Times
Long Day’s Journey Into Night
Näistä olen nähnyt kaikki muut paitsi viimeisen. Mutta tänään juuri tuli Twitterissä tietoa että Digital Theatre
julkaisee sen samanlaisena tallenteena kuin aiemmatkin; olen 2
näytelmää heiltä ostanut, ja ollut supertyytyväinen! Hienoa, koska siinä
on David Suchet pääroolissa ja se on hyvä näytelmä noin muutenkin.
Kauhean vaikea sanoa mikä näistä olisi paras, mutta kyllä se kahden
ensimmäisen puoleen kallistuu, melkein sanoisin että Macbeth olisi mun
suosikki...
MasterCard Best New Play:
Curious Incident of the Dog in the Night-Time
This House
Constellations
The Audience
Näistä en ole nähnyt kuin ekan, mutta onneksi NT Live:nä toukokuussa This
House ja huhtikuussa paikan päällä The Audience (ja mikäli saisin sille
illalle liput Peter And Aliceen, niin Audience Finnkinolla kesäkuussa
NT Live-katsonnassa kuiteskin).
Best Actress:
Helen Mirren for The Audience
Billie Piper for The Effect
Kristin Scott Thomas for Old Times
Hattie Morahan for A Doll’s House
Kaksi keskimmäistä nähty ja ilman muuta Billie Piper vie pidemmän
korren. Tosin Helen Mirren on varmaan myös hyvä roolissaan
kuningattarena, sen näen sitten myöhemmin keväällä.
Best Actor:
Mark Rylance for Twelfth Night
Rupert Everett for The Judas Kiss
James McAvoy for Macbeth
Luke Treadaway for Curious Incident of the Dog in the Night-Time
Rafe Spall for Constellations
Näistä muut on nähty paitsi viimeinen. Kamalan vaikea valinta, koska
kaikki 4 herraa olivat niin sairaan loistavia! Mutta ehkä mä taipuisin
Luke Treadawayn kannalle kuiteskin. Vaikka toisaalta James McA oli
kanssa ihan mielettömän loistava... Tämä on ehkä vaikein kategoria.
Best Director:
Jeremy Herrin for This House
Marianne Elliott for The Curious Incident of the Dog in the Night-Time
Simon McBurney for The Master And Margarita
Stephen Daldry for The Audience
Näistä mun suosikki on Curious Incident. This House ja The Audience kun odottavat vielä näkemistään.
Joo-o, hyviä valintoja kyllä tänä vuonna ehdolla.
perjantai 29. maaliskuuta 2013
keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
Killer Joe / Valkeakosken kaupunginteatteri 26.3.2013
No joo, Tracy Lettsin Killer Joe näytelmää kohtaan oli suuria
odotuksia. Ja itse näytelmä olikin hyvä, mutta tarttee sanoa että
Valkeakosken kaupunginteatterin versio ei mikään kauhean erikoinen
toteutus ollut. En tiedä oliko vika ohjauksessa (Kimmo Virtanen) vai
hieman heikompitasoisissa näyttelijöissä, vai missä. Haluaisinpa nähdä
tuon *hyvillä* näyttelijöillä ja pikkasen suuremmalla budjetilla
toteutettuna! Kävin näytelmän katsastamassa 26.3.
Killer Joe kertoo trailerissa asuvasta luuseriperheestä, jonka poika on
narkkari, isä juoppo, sisko vähän kahjo ja ei äitipuolellakaan hyvin
mene. Pojan ajauduttua huumevelkoihin jää ratkaisuksi pistää lasten äiti
ja siis miehen exä lihoiksi, ja kuitata henkivakuutusrahoilla velat
pois. Valitettavasti palkkamurhaaja Killer Joe haluaa rahansa ennakkoon,
eikä odottaisi vakuutusrahoja. Onneksi suostuu ottamaan vajakki-siskon
pantiksi. Tarina on siis kiinnostava; raaka ja tyly ja arkinen.
Tracy Lettsin Elokuu on ihan kamalan hyvä näytelmä (ja odotan loppuvuonna ilmestyvää leffaa kovasti), ja tässä on paljon samaa. Miten perhedynamiikka toimii...
Killer Joe on ultracool, kohtelias ja psykopaatti tappaja, josta Olli Myyrä ei oikein saa otetta (voi kun vaikka Eero Aho voisi olla tässä, tai Tommi Korpela!!). Kaikki muutkin näyttelijät olivat mulle outoja/uusia, tai ei ainakaan mitään suurta vaikutusta aiemmin tehneitä. Ei niissä nyt mitään varsinaista vikaa ollut, mutta...
En tosin ole Valkeakoskella ennen teatterissa ollutkaan. Ja en hetkeen ehkä taas menekään... Palvelu oli kyllä tosi hyvää, ja itse rakennuskin aika viehko.
Tracy Lettsin Elokuu on ihan kamalan hyvä näytelmä (ja odotan loppuvuonna ilmestyvää leffaa kovasti), ja tässä on paljon samaa. Miten perhedynamiikka toimii...
Killer Joe on ultracool, kohtelias ja psykopaatti tappaja, josta Olli Myyrä ei oikein saa otetta (voi kun vaikka Eero Aho voisi olla tässä, tai Tommi Korpela!!). Kaikki muutkin näyttelijät olivat mulle outoja/uusia, tai ei ainakaan mitään suurta vaikutusta aiemmin tehneitä. Ei niissä nyt mitään varsinaista vikaa ollut, mutta...
En tosin ole Valkeakoskella ennen teatterissa ollutkaan. Ja en hetkeen ehkä taas menekään... Palvelu oli kyllä tosi hyvää, ja itse rakennuskin aika viehko.
lauantai 23. maaliskuuta 2013
Cirque de Soleil / Alegria 22.3.2013
Sirkuksen suurena ystävänä olen monta vuotta halunnut käydä katsomassa maailmankuulun Cirque de Soleilin esitystä Alegria,
mutta ei ole ollut rahaa tai aikaa tai jotain. Liput ovat melko
kalliita, mutta jostain syystä tuli semmoiset hankittua joskus viime
syksynä. Kai kun oli töissä niin oli sitten rahaa käytettävissä.
Mukamas.
Turun HK Areena oli ankea paikka, mutta paikat olivat tosi hyvät, hyvin likellä lavaa. Esiintyjät olivat juuri niin taitavia ja loistavia kun olin kuvitellutkin. Koko show oli varsinainen spektaakkeli ja hyvinkin kymmenien eurojen arvoinen. Livebändi säesti esitystä. Tommonen jäähalli ei ole kyllä paras paikka sirkusesitykselle. Alkupuolella oli jotain teknisiä ongelmiakin, ja esitykseen tulisi katkos.
Supernäyttävät puvut ja loppuun asti hiotut esitykset saivat haukkomaan henkeä ihmetyksestä... Kyllä Sorin Sirkuslaisilla on tähän vielä matkaa... Mutta oli se varsinainen spektaakkeli! Menisin heti uudelleen.
Alegrian ohjelmanumerot voi nähdä täällä. Mun suosikkeja olivat hand balancing ja Russian bars. Noiden varsinaisten aktien lisäksi oli klowneja ja laulajia ja kaikenlaisia muitakin tyyppejäl joiden galleria nähdään täällä.
Kuvatahan ei saanut, mutta salaa napsaisin kuvan trapetseista :-)
Turun HK Areena oli ankea paikka, mutta paikat olivat tosi hyvät, hyvin likellä lavaa. Esiintyjät olivat juuri niin taitavia ja loistavia kun olin kuvitellutkin. Koko show oli varsinainen spektaakkeli ja hyvinkin kymmenien eurojen arvoinen. Livebändi säesti esitystä. Tommonen jäähalli ei ole kyllä paras paikka sirkusesitykselle. Alkupuolella oli jotain teknisiä ongelmiakin, ja esitykseen tulisi katkos.
Supernäyttävät puvut ja loppuun asti hiotut esitykset saivat haukkomaan henkeä ihmetyksestä... Kyllä Sorin Sirkuslaisilla on tähän vielä matkaa... Mutta oli se varsinainen spektaakkeli! Menisin heti uudelleen.
Alegrian ohjelmanumerot voi nähdä täällä. Mun suosikkeja olivat hand balancing ja Russian bars. Noiden varsinaisten aktien lisäksi oli klowneja ja laulajia ja kaikenlaisia muitakin tyyppejäl joiden galleria nähdään täällä.
Kuvatahan ei saanut, mutta salaa napsaisin kuvan trapetseista :-)
torstai 21. maaliskuuta 2013
The People / NT Live 21.3.2013
Koska Finnkino ei enää näytä NT Live esityksiä muualla kuin Helsingin Maximissa, niin piti sitten mennä sinne katsomaan Alan Bennettin uutta näytelmää The People. Ohjauksesta vastasi NT:n taiteellinen johtaja Nicholas Hytner. Lähetys oli suora NT:n Lyttelton-näyttämöltä ja siksi alkoikin vasta yhdeksältä.
Tarinan keskiössä kaksi vanhempaa naista, Frances de la Tourin esittämä entinen malli Dorothy sekä tämän vanha ystävätär, hieman höppänä Iris (Linda Bassett). Leidit asuvat Pohjois-Yorkshiressä vanhassa isossa ja rapistuvassa talossa, jonka ylläpitokustannukset ovat liikaa Dorothylle sekä tämän siskolle Junelle (Selina Cadell). Kirkon palveluksessa oleva June haluaa luovuttaa talon National Trustille (jonka edustaja hyppää siellä mutta Dorothyn mielestä ajatus vieraista ihmisistä tramppaamassa hänen lapsuudenkodissaan on sietämätön. Dorothy möisi mieluummin koko höskän niin että se siirrettäisiin eteläiseen Englantiin.
Yhtäkkiä paikalle pölähtää D:n malliajoilta tuttu entinen heila ja nykyinen elokuvayrittäjä joka haluaa kuvata leffaa talossa. No, tuumasta toimeen, ja kuvaamaan, tosin filmin todellinen luonne selviää vasta paljon myöhemmin, eikä sekään ole taloudellisesti pelastus (sentään fiksaavat lämmityksen, koska alastomat leffatähdet palelevat muutoin). Kesken kuvauksien paikalle pölähtää tietenkin myös June-sisko ja piispa...
Vaikka näytelmä on komedia, ja oikein viihdyttävä sellainen, niin Bennet sivaltaa aika terävästikin miten kaikella on arvo ja jos ei ole hintalappua, niin ei ole mitään arvoakaan.
Dorothy hoards old newspapers from the 1980s, a decade in which, her sister observes: "Everything had a price. If it didn't have a price, it didn't have a value."
Hetkittäin hauska tarina saa hieman surullisiakin piirteitä... Loppuunmyydyille katsomoille NT:ssä koko kevään mennyt näytelmä oli ehdottomasti katsomisen arvoinen, vaikka meitä olikin vain kourallinen Maximin katsomossa. Herätti monenlaisia ajatuksia, mm. vanhojen talojen suojelusta/käytöstä ja mitä köyhtyvät aateliset tekevät niillä...
Vanhat rouvat ovat erinomaisia, erityisesti Frances de la Tour on ihan säkenöivän hyvä. National Trustin edustajana Nicholas le Prevost on myöskin erinomainen (miten innoissaan hän on löytäessään rivin vanhoja pottia, missä on vielä vierailijoiden pissat jäljellä - vierailijoina kun on kuuluisuuksia Kiplingistä Elgariin!).
Frances de La Tour, with her long lugubrious face and gift for the deadpan put-down, is on wonderful form as the haughty heroine, pluckily facing up to her lonely, childless old age and briefly reviving the embers of a long-past affair when the porn crew pitches up. She seems like Bennett’s spokeswoman, as she longs for an England when the past was merely taken for granted rather than prettified and marketed, and she achieves exactly the right mixture of wit and understated poignancy.
kirjoitti Telegraph näytelmästä.
Esityksen alussa nähtiin lyhyt elokuva vanhojen ja arvokkaiden talojen rappiotilasta ja Alan Bennettin haastattelu.
Tarinan keskiössä kaksi vanhempaa naista, Frances de la Tourin esittämä entinen malli Dorothy sekä tämän vanha ystävätär, hieman höppänä Iris (Linda Bassett). Leidit asuvat Pohjois-Yorkshiressä vanhassa isossa ja rapistuvassa talossa, jonka ylläpitokustannukset ovat liikaa Dorothylle sekä tämän siskolle Junelle (Selina Cadell). Kirkon palveluksessa oleva June haluaa luovuttaa talon National Trustille (jonka edustaja hyppää siellä mutta Dorothyn mielestä ajatus vieraista ihmisistä tramppaamassa hänen lapsuudenkodissaan on sietämätön. Dorothy möisi mieluummin koko höskän niin että se siirrettäisiin eteläiseen Englantiin.
Frances de la tour ja Linda Bassett
Yhtäkkiä paikalle pölähtää D:n malliajoilta tuttu entinen heila ja nykyinen elokuvayrittäjä joka haluaa kuvata leffaa talossa. No, tuumasta toimeen, ja kuvaamaan, tosin filmin todellinen luonne selviää vasta paljon myöhemmin, eikä sekään ole taloudellisesti pelastus (sentään fiksaavat lämmityksen, koska alastomat leffatähdet palelevat muutoin). Kesken kuvauksien paikalle pölähtää tietenkin myös June-sisko ja piispa...
Vaikka näytelmä on komedia, ja oikein viihdyttävä sellainen, niin Bennet sivaltaa aika terävästikin miten kaikella on arvo ja jos ei ole hintalappua, niin ei ole mitään arvoakaan.
Dorothy hoards old newspapers from the 1980s, a decade in which, her sister observes: "Everything had a price. If it didn't have a price, it didn't have a value."
Hetkittäin hauska tarina saa hieman surullisiakin piirteitä... Loppuunmyydyille katsomoille NT:ssä koko kevään mennyt näytelmä oli ehdottomasti katsomisen arvoinen, vaikka meitä olikin vain kourallinen Maximin katsomossa. Herätti monenlaisia ajatuksia, mm. vanhojen talojen suojelusta/käytöstä ja mitä köyhtyvät aateliset tekevät niillä...
Vanhat rouvat ovat erinomaisia, erityisesti Frances de la Tour on ihan säkenöivän hyvä. National Trustin edustajana Nicholas le Prevost on myöskin erinomainen (miten innoissaan hän on löytäessään rivin vanhoja pottia, missä on vielä vierailijoiden pissat jäljellä - vierailijoina kun on kuuluisuuksia Kiplingistä Elgariin!).
Frances de La Tour, with her long lugubrious face and gift for the deadpan put-down, is on wonderful form as the haughty heroine, pluckily facing up to her lonely, childless old age and briefly reviving the embers of a long-past affair when the porn crew pitches up. She seems like Bennett’s spokeswoman, as she longs for an England when the past was merely taken for granted rather than prettified and marketed, and she achieves exactly the right mixture of wit and understated poignancy.
kirjoitti Telegraph näytelmästä.
Esityksen alussa nähtiin lyhyt elokuva vanhojen ja arvokkaiden talojen rappiotilasta ja Alan Bennettin haastattelu.
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
3 D / Tampereen työväen teatteri 15.3.2013
Tässä taannoin kävin Jarin kanssa teatterissa. Taas. Siis Tampereella
vain 2 esitystä tehnyttä spesiaaliproduktiota TTT:llä. Kyseessä oli
näytelmä/performanssi 3D eli Dirty, Difficult & Dangerous.
3D on musta komedia välittömän nautinnon kulttuuristamme, jossa kysymykset ihmisten tasa-arvoisuudesta, oikeudesta omaan kehoonsa, sielun hinnasta sekä yksilön valinnasta ja vastuusta liekitetään hulvattomalla tavalla. Todellinen kansainvälisyys on kielten sekamelskaa ja tahatonta väärinymmärrystä. Vain harvalla on käsitys siitä, mitä uudet elämykset maksavat.
Rooleissa Martti Suosalo ja Satu Paavola sekä viisi ihmisen kokoista teatterinukkea. Ohjaus on arvostetun nukketeatteritaiteilija Neville Tranterin (Stuffed Puppet Theatre/Hollanti).
Erittäin metka esitys, missä sai nauraa ja enimmäkseen äimistellä miten upeasti se toimi ilman varsinaisesti mitään kieltä (tai sillä kielten sekametelisopalla) ja miten upeasti näyttelijät vaihtoivat rooleja ja esiintyivät nukkejen avulla. Kumpikin näyttelijöistä oli todella supertaitavia ja ei mitenkään voisi uskoa että ne toiset tyypit lavalla oli nukkeja, jollei ne olisi olleet niin selkeesti nukkeja. Läde mukaan kokkiohjelmaan, totta tosiaan.
Ja siitä on tosi kauan kun olen Martti Suosaloa lavalla nähnyt (Kiviä Taskussa varmaan viimeksi), joten sekin oli hienoa, koska se on vaan niin upea näyttelijä.
Kyllä se K15 oli ihan hyvä ikäraja tähän mustaan komediaan :-)
3D on musta komedia välittömän nautinnon kulttuuristamme, jossa kysymykset ihmisten tasa-arvoisuudesta, oikeudesta omaan kehoonsa, sielun hinnasta sekä yksilön valinnasta ja vastuusta liekitetään hulvattomalla tavalla. Todellinen kansainvälisyys on kielten sekamelskaa ja tahatonta väärinymmärrystä. Vain harvalla on käsitys siitä, mitä uudet elämykset maksavat.
Rooleissa Martti Suosalo ja Satu Paavola sekä viisi ihmisen kokoista teatterinukkea. Ohjaus on arvostetun nukketeatteritaiteilija Neville Tranterin (Stuffed Puppet Theatre/Hollanti).
Erittäin metka esitys, missä sai nauraa ja enimmäkseen äimistellä miten upeasti se toimi ilman varsinaisesti mitään kieltä (tai sillä kielten sekametelisopalla) ja miten upeasti näyttelijät vaihtoivat rooleja ja esiintyivät nukkejen avulla. Kumpikin näyttelijöistä oli todella supertaitavia ja ei mitenkään voisi uskoa että ne toiset tyypit lavalla oli nukkeja, jollei ne olisi olleet niin selkeesti nukkeja. Läde mukaan kokkiohjelmaan, totta tosiaan.
Ja siitä on tosi kauan kun olen Martti Suosaloa lavalla nähnyt (Kiviä Taskussa varmaan viimeksi), joten sekin oli hienoa, koska se on vaan niin upea näyttelijä.
Kyllä se K15 oli ihan hyvä ikäraja tähän mustaan komediaan :-)
Seuralaista odotellessa...
lauantai 16. maaliskuuta 2013
James McAvoy ja Macbeth
Ensin Empire lehdelle uudesta X-Men leffasta Days of the Future Past ja sitten on vielä toinen haastattelu, painottuen aika paljon Macbethiin ja teatteriin.
Is that your beard or Macbeth’s?
This is a touch of both. I just usually don't shave until I get a job and they make me. When you meet Macbeth he’s been away from home for quite a while and I don’t think he’s had access to a shaving kit. It’s not a world in which it is easy to shave.
Macbeth (McAvoy) ja Lennox (Kevin Guthrie)
Is that your beard or Macbeth’s?
This is a touch of both. I just usually don't shave until I get a job and they make me. When you meet Macbeth he’s been away from home for quite a while and I don’t think he’s had access to a shaving kit. It’s not a world in which it is easy to shave.
perjantai 15. maaliskuuta 2013
Rocky Horror Show Turkuun!
Turkulaiset nyt kunnostautuu (musiikki)teatterin saralla kunnolla. Nyt siellä pyörii Jekyll & Hyde
(mitä olen heti huhtikuun alussa menossa katsomaan) ja tänään tuli
tieto (ja liput myyntiin) syksyn suursatsaukseen eli legendaariseen Rocky Horror Show'hun! Jee! Pitää mennä varmaan katsomaan kummatkin versiot, koska siellä on 2 eri näyttelijää Frankin roolissa. Turun Kaupunginteatterin RHS sivu.
Myöhemmin (loppuvuonna/alkuvuonna 2014) on vielä luvassa Jesus Christ Superstar Åbo Svenska Teaternissakin.
Myöhemmin (loppuvuonna/alkuvuonna 2014) on vielä luvassa Jesus Christ Superstar Åbo Svenska Teaternissakin.
torstai 14. maaliskuuta 2013
keskiviikko 13. maaliskuuta 2013
tiistai 12. maaliskuuta 2013
Peter And Alice / Noel Coward Theatre 11.3.2013
joo... tulee lisääkin...
Ihastuttava lyhyt Judi Denchin haastattelu. Sisältää myös pienen pätkän Peter And Alice näytelmästä!! Kuvattu pari viikkoa sitten... <a href="http://www.channel4.com/news/dame-judi-dench-im-a-quaker-and-a-peacenik-video" target="_blank"><b>Jon Snow haastattelee</b></a>.
Ihastuttava lyhyt Judi Denchin haastattelu. Sisältää myös pienen pätkän Peter And Alice näytelmästä!! Kuvattu pari viikkoa sitten... <a href="http://www.channel4.com/news/dame-judi-dench-im-a-quaker-and-a-peacenik-video" target="_blank"><b>Jon Snow haastattelee</b></a>.
maanantai 11. maaliskuuta 2013
Ben Whishaw haastattelu London Magazinessä
Vitsi, helmikuun lopussa julkaistu haastattelu, missä BW puhuu mm. Judi Denchistä, Bondista ja teatterista.
Erityisesti tämä kohta sykähdytti:
What are your plans for 2013?
“I think I’m doing a film straight after Peter and Alice. And another play later in the year. I’d better not say what they are, because I’ll jinx them. But my plan is lots more work, hopefully.”
Olisipa kiva tietää mikä näytelmä ja missä!!
Mä NIIN haluan nähdä uudelleen ton Peter & Alice näytelmän, mutta pitää nyt katsoa kun se on niin hyvin myynyt, saako lippuja...
Erityisesti tämä kohta sykähdytti:
What are your plans for 2013?
“I think I’m doing a film straight after Peter and Alice. And another play later in the year. I’d better not say what they are, because I’ll jinx them. But my plan is lots more work, hopefully.”
Olisipa kiva tietää mikä näytelmä ja missä!!
Mä NIIN haluan nähdä uudelleen ton Peter & Alice näytelmän, mutta pitää nyt katsoa kun se on niin hyvin myynyt, saako lippuja...
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Macbeth / Trafalgar Studios 9.3.2013
Lauantaina Trafalgar Studios -teatterin esityksenä Shakespearen Macbeth. Oltiin Minnan kanssa kahdestaan, koska Mia ei jostain syystä halunnut lähteä.
Paikat olivat erinomaisen hyvät, olivat ne toki aika hinnakkaatkin, mutta ihan sen arvoista! Oltiin 3. rivillä...
Jamie Lloydin ohjaama Macbeth oli varsin moderni versio, sijoittuen jotenkin dystooppiseen tulevaisuuteen; sota riehuu ja veri lentää. Sitä meinaan piisasi, siis verta ja suolenpätkiä. Eturivin ihmiset varmaan saivat ainakin kenkänsä märiksikin. Osa katsojista istui lavan takana, siellä oli sellainen pienempi katsomo-osio, jonka halkaisi leveä käytävä, mitä näyttelijät käyttivät kulkemiseen. Siitä avautui myös isot ovet suoraan kadulle, mistä loppuvaiheissa tuli osa porukasta sisään, siis sieltä kadulta.
Pääroolissa Macbethinä oli yksi maailman hurmaavimmista näyttelijöistä eli James McAvoy. Olikin varmaan paras Macbeth mitä olen nähnyt. Yksi asia mikä oli vielä superhienoa: kaikki puhui skottiaksentilla!! Iso osa näyttelijöitä olikin skotteja, kuten tietty myös McAvoy. Ei ihme että mies sai Olivier-ehdokkuuden roolistaan.
Claire Foy oli hieman vaisu Lady Macbethinä, mutta ihan kelvollinen. Sen sijaan Jamie Ballard Macduffina, Kevin Guthrie Lennoxina, Forbes Masson Banquona ja Hugh Ross Duncanina olivat oikein mainioita. Lisäksi tarttee mainita mielettömän symppis nuori Stuart Campbell, joka Macduffin lapsi, ja tosi otettu kun pyysin nimmaria stage doorilla :-)
Hieman ihmeteltiin yleisössä olleita muksuja, sillä tämä ei todellakaan ollut lastennäytelmä. Ei Macbeth mun mielestä ole sitä koskaan, mutta tämä versio varsinkaan. Hyvin väkivaltainen ja realistinen. Mutta mä tykkäsin kovasti! Ihan hirveän kovasti.
Tämä oli ensimmäinen näytelmä Jamie Lloydin Trafalgar Transformed-sarjasta tänä vuonna, ja hyvältä näyttää!
Esityksen jälkeen mentiin stage doorille, mulla oli lahja James McAvoylle (suomalaista suklaata ja kortti). Mutta se ei tullutkaan, ja onneksi joku henkilökunnan tyyppi kävi sanomassa ettei se tule, kun illalla on sitten toinen esitys. Muutamaa näyttelijää nähtiin, ja vaihdettiin muutamia sanasia, ja sain nimmarit käsiohjelmaan ja kuvia.
Paikat olivat erinomaisen hyvät, olivat ne toki aika hinnakkaatkin, mutta ihan sen arvoista! Oltiin 3. rivillä...
Tästä näkyy aika hyvin miten likellä oltiin... Loppukumarrukset
Jamie Lloydin ohjaama Macbeth oli varsin moderni versio, sijoittuen jotenkin dystooppiseen tulevaisuuteen; sota riehuu ja veri lentää. Sitä meinaan piisasi, siis verta ja suolenpätkiä. Eturivin ihmiset varmaan saivat ainakin kenkänsä märiksikin. Osa katsojista istui lavan takana, siellä oli sellainen pienempi katsomo-osio, jonka halkaisi leveä käytävä, mitä näyttelijät käyttivät kulkemiseen. Siitä avautui myös isot ovet suoraan kadulle, mistä loppuvaiheissa tuli osa porukasta sisään, siis sieltä kadulta.
Pääroolissa Macbethinä oli yksi maailman hurmaavimmista näyttelijöistä eli James McAvoy. Olikin varmaan paras Macbeth mitä olen nähnyt. Yksi asia mikä oli vielä superhienoa: kaikki puhui skottiaksentilla!! Iso osa näyttelijöitä olikin skotteja, kuten tietty myös McAvoy. Ei ihme että mies sai Olivier-ehdokkuuden roolistaan.
Claire Foy oli hieman vaisu Lady Macbethinä, mutta ihan kelvollinen. Sen sijaan Jamie Ballard Macduffina, Kevin Guthrie Lennoxina, Forbes Masson Banquona ja Hugh Ross Duncanina olivat oikein mainioita. Lisäksi tarttee mainita mielettömän symppis nuori Stuart Campbell, joka Macduffin lapsi, ja tosi otettu kun pyysin nimmaria stage doorilla :-)
Hieman ihmeteltiin yleisössä olleita muksuja, sillä tämä ei todellakaan ollut lastennäytelmä. Ei Macbeth mun mielestä ole sitä koskaan, mutta tämä versio varsinkaan. Hyvin väkivaltainen ja realistinen. Mutta mä tykkäsin kovasti! Ihan hirveän kovasti.
Tämä oli ensimmäinen näytelmä Jamie Lloydin Trafalgar Transformed-sarjasta tänä vuonna, ja hyvältä näyttää!
McAvoy keskellä, pää kääntyneenä
Esityksen jälkeen mentiin stage doorille, mulla oli lahja James McAvoylle (suomalaista suklaata ja kortti). Mutta se ei tullutkaan, ja onneksi joku henkilökunnan tyyppi kävi sanomassa ettei se tule, kun illalla on sitten toinen esitys. Muutamaa näyttelijää nähtiin, ja vaihdettiin muutamia sanasia, ja sain nimmarit käsiohjelmaan ja kuvia.
Forbes Massonilla oli ihana punainen parta!
Stuart Campbell oli tosi tohkeissaan raapustamassa nimmaria
Jamie Ballard oli vakava, mutta mainitsi käyneensä Suomessakin
lauantai 9. maaliskuuta 2013
Old Times / Harold Pinter Theatre 8.3.2013
Illan teatteriohjelmassa Old Times, Harold Pinter teatterissa. Marie oli mennyt aamulla ennen töihin menoa
jonottaan meille päivälippuja kun mä makasin grillautumassa Wendyn lämpöhuovan alla.
Oltiin kumpikin hieman pihalla mitä tässä tapahtui ;-) Varsinaiset teatteriharrastajat! Mutta näyttelijät olivat kyllä hyvät! Ei jaksettu mennä stage doorille, kun oli nälkä ja kaikkea.
Esityksen jälkeen mentiin kadun toiselle puolelle italialaiseen ravintolaan, Mariella oli joku kooditarjous puhelimessa millä sai 25% alennuksen vielä. Syötiin kasvispizza puoliksi ja lisukkeina rosmariiniperunoita ja tomaatti-sipuli-basilikasalaattia sekä vettä, yhteensä n. £12. Ei paha. Ruuan jälkeen käveltiin halki Sohon ja tulin hotellille samalla bussilla millä Marie jatkoi kotiinsa.
Marien kanssa teatterissa
Ehdin juuri parahultaisiksi n. 10 yli 7 paikalle. Eturivin loistavat paikat
keskellä, ja vain 10 puntaa kappale! Näytelmä oli Harold Pinterin kirjoittama
Old Times. Eniten mä sen halusin nähdä Rufus Sewellin takia, joka olikin
ehdottomasti näytelmän valopilkku. Ei ne 2 naistakaan (Kristin Scott Thomas ja Lia Williams) huonoja olleet. Esitys
oli verkkainen, tapahtui samassa tilassa, ei väliaikaa, ja keskittyi pohtimaan
pariskunnan sekä vaimon vanhan nuoruusajan ystävän suhdetta. Oltiin kumpikin hieman pihalla mitä tässä tapahtui ;-) Varsinaiset teatteriharrastajat! Mutta näyttelijät olivat kyllä hyvät! Ei jaksettu mennä stage doorille, kun oli nälkä ja kaikkea.
Esityksen jälkeen mentiin kadun toiselle puolelle italialaiseen ravintolaan, Mariella oli joku kooditarjous puhelimessa millä sai 25% alennuksen vielä. Syötiin kasvispizza puoliksi ja lisukkeina rosmariiniperunoita ja tomaatti-sipuli-basilikasalaattia sekä vettä, yhteensä n. £12. Ei paha. Ruuan jälkeen käveltiin halki Sohon ja tulin hotellille samalla bussilla millä Marie jatkoi kotiinsa.
Opastettu kierros NT:ssä 8.3.2012
Mulla alkoi puoli kuusi opastettu
kierros kulissien taakse ja Stephen läksi töihin.
Joskus viikkoa aiemmin olin buukannut itelleni NT:n kierroksen ja se
oli tunnin ja vartin mittainen. Oikein kiinnostava vilkaisu sekä Olivier että
Lyttelton näyttämöihin. Cottesloe (missä mm. Curious Incident ja The Effect
meni) on nyt lopullisesti suljettu ja avataan joskus kokonaan uudistettuna ja
uudella nimelläkin.
Siinä teatterin pihalla on nyt sitten tilapäinen punainen puukuutio The Shed silläaikaa kun uutta kolmatta pikkuestradia rakennetaan. Samaan syssyyn tekniselle henkilökunnalle tulee lisää tilaa. Opastuksen vetäjä oli hyvä, ja seurattiin Olivierissä This House-näytelmän äänentoistolaitteiden testausta, ja oli siellä jo joku näyttelijä lavalla avaamassa ääntään ja kierimässä lattialla.
Opastettua kierrosta voi lämpimästi suositella, ja tarjolla on eri kierroksia mm. puvustamoon ja tekniikkaankin. Tämä oli enempi sellainen yleiskierros. Mua on aina kiinnostanut erilaisissa paikoissa mitä kulissien takana tapahtuu. Kierroksen rakenne vaihtelee aina hieman sen mukaan mitä näyttämöillä on menossa ja minne kaikkialle pääsee kurkistamaan. Liput (£8,50) kannattaa varata etukäteen. Lisäinfoa teatterin sivuilta.
Ostin myös sekä This Housen että People-näytelmistä käsiohjelmatkin, kun meinaan mennä kummankin katsomaan Hesaan keväämmällä kun ovat NTLive ohjelmistossa. Kierroksen jälkeen sitten juoksujalkaa Thamesin yli ja Piccadillylle Harold Pinter teatteriin, kun oli treffit Marien kanssa.
Siinä teatterin pihalla on nyt sitten tilapäinen punainen puukuutio The Shed silläaikaa kun uutta kolmatta pikkuestradia rakennetaan. Samaan syssyyn tekniselle henkilökunnalle tulee lisää tilaa. Opastuksen vetäjä oli hyvä, ja seurattiin Olivierissä This House-näytelmän äänentoistolaitteiden testausta, ja oli siellä jo joku näyttelijä lavalla avaamassa ääntään ja kierimässä lattialla.
Opastettua kierrosta voi lämpimästi suositella, ja tarjolla on eri kierroksia mm. puvustamoon ja tekniikkaankin. Tämä oli enempi sellainen yleiskierros. Mua on aina kiinnostanut erilaisissa paikoissa mitä kulissien takana tapahtuu. Kierroksen rakenne vaihtelee aina hieman sen mukaan mitä näyttämöillä on menossa ja minne kaikkialle pääsee kurkistamaan. Liput (£8,50) kannattaa varata etukäteen. Lisäinfoa teatterin sivuilta.
Ostin myös sekä This Housen että People-näytelmistä käsiohjelmatkin, kun meinaan mennä kummankin katsomaan Hesaan keväämmällä kun ovat NTLive ohjelmistossa. Kierroksen jälkeen sitten juoksujalkaa Thamesin yli ja Piccadillylle Harold Pinter teatteriin, kun oli treffit Marien kanssa.
perjantai 8. maaliskuuta 2013
Hedda Gabler / (Almeida) V&A Archive 7.3.2013
Lontoon reissulla maaliskuussa kävin 7.3. katsomassa myös V&A arkistossa vanhan Almeida Theatre:n näytelmän Hedda Gabler.
Olen tämän Ibsenin näytelmän nähnyt ennenkin Suomessa, ja ei ole mikään
semmoinen huippusuosikki (itse asiassa ei Ibseniltä mikään ole), mutta
koska tässä oli Benedict Cumberbatch, ja koska siitä on arkistossa
tallenne niin.
Joo, näytös oli kuvattu 13.7.2005 Almeidan matineassa. Richard Eyre ohjasi. Lavastus ja puvustus oli runsasta, rönsyilevää ja aikaa kuvaavaa. Upeita pukuja oli etenkin Heddalla!
Pääroolissa narttumaisena Heddana, joka on joutunut tylsiin naimisiin, on Eve Best. Onnistuu mun mielestä tuomaan hyvin esiin sen onnettoman olemuksen. Hedda kohtelee miestään tylysti. Kumpikin haluaa tietynlaista elämäntyyliä ja -laatua, ja kun se karkaa heidän ulottuviltaan, niin siitä tulee lisää konfliktia parisuhteeseen. Puolen vuoden häämatka oli rasittava ja tylsä, akateemikon vaimon elämä ei olekaan niin hohdokasta kun Hedda on kuvitellut - mies oli hautautunut dokumentteihin ja arkistoihin...
Heddan hieman reppanaa ja pitkäveteistä (no ainakin Heddan mielestä) miestä George Tesmania esittää varsin malliikkaasti Benedict. Tesman koittaa miellyttää vaimoaan, mutta on niin kovin tavanomainen ja akateemisen kuiva. Mutta innostuessaan Tesman muistuttaa Sherlockia :-))
Hedda kuluttaa aikaansa flirttailemalla perheen ystävälle tuomari Brackin kanssa (jota esittää oikein hienosti Iain Glen).
Konfliktit Heddan ja miehensä sekä tuomari Brackin välillä johtaa lopulta kriisiin ja näytelmän onnettomaan loppukohtaukseen (jota en paljasta siltä varalta että tarina ei ole tuttu!). BC tavoittaa hyvin Tesmanin tunnemyrskyn, kun tämä epälee vaimoaan uskottomaksi ja odottavan lasta toiselle miehelle. Itku ja hermojen menettäminen on hyvin todentuntuista. Ja Heddalle huutaminen! Tämän tunnepurkauksen jälkeen Heddakin alkaa kutsumaan miestään etunimellä ainaisen Tesmanin sijaan!
Jamie Sives oli muuten Eilert Loevborg, Heddan exä.
"People don't do things like that" - sanotaan lopuksi, Heddan ratkaisun jälkeen. Ei niin. Ja silti, niin ne vaan tekee.
Oli ihan katsomisen arvoinen taltiointi, vaikkei BC nyt mitenkään säkenöinyt lavalla.
Käsiohjelma on muuten kokonaisuudessaan luettavissa Almeidan sivuilla täällä. Hyvää palvelua!
Joo, näytös oli kuvattu 13.7.2005 Almeidan matineassa. Richard Eyre ohjasi. Lavastus ja puvustus oli runsasta, rönsyilevää ja aikaa kuvaavaa. Upeita pukuja oli etenkin Heddalla!
Pääroolissa narttumaisena Heddana, joka on joutunut tylsiin naimisiin, on Eve Best. Onnistuu mun mielestä tuomaan hyvin esiin sen onnettoman olemuksen. Hedda kohtelee miestään tylysti. Kumpikin haluaa tietynlaista elämäntyyliä ja -laatua, ja kun se karkaa heidän ulottuviltaan, niin siitä tulee lisää konfliktia parisuhteeseen. Puolen vuoden häämatka oli rasittava ja tylsä, akateemikon vaimon elämä ei olekaan niin hohdokasta kun Hedda on kuvitellut - mies oli hautautunut dokumentteihin ja arkistoihin...
Heddan hieman reppanaa ja pitkäveteistä (no ainakin Heddan mielestä) miestä George Tesmania esittää varsin malliikkaasti Benedict. Tesman koittaa miellyttää vaimoaan, mutta on niin kovin tavanomainen ja akateemisen kuiva. Mutta innostuessaan Tesman muistuttaa Sherlockia :-))
Hedda kuluttaa aikaansa flirttailemalla perheen ystävälle tuomari Brackin kanssa (jota esittää oikein hienosti Iain Glen).
Konfliktit Heddan ja miehensä sekä tuomari Brackin välillä johtaa lopulta kriisiin ja näytelmän onnettomaan loppukohtaukseen (jota en paljasta siltä varalta että tarina ei ole tuttu!). BC tavoittaa hyvin Tesmanin tunnemyrskyn, kun tämä epälee vaimoaan uskottomaksi ja odottavan lasta toiselle miehelle. Itku ja hermojen menettäminen on hyvin todentuntuista. Ja Heddalle huutaminen! Tämän tunnepurkauksen jälkeen Heddakin alkaa kutsumaan miestään etunimellä ainaisen Tesmanin sijaan!
Jamie Sives oli muuten Eilert Loevborg, Heddan exä.
"People don't do things like that" - sanotaan lopuksi, Heddan ratkaisun jälkeen. Ei niin. Ja silti, niin ne vaan tekee.
Oli ihan katsomisen arvoinen taltiointi, vaikkei BC nyt mitenkään säkenöinyt lavalla.
Käsiohjelma on muuten kokonaisuudessaan luettavissa Almeidan sivuilla täällä. Hyvää palvelua!
Hamlet / (Old Vic) V&A Archive 7.3.2013
Tämä Trevor Nunnin ohjaama Hamlet Old Vic teatteriin oli ihan säkenöivän hieno. Tallennettu 21.7.2004 esityksessä. Ehkä paras Hamlet mitä olen koskaan nähnyt.
Ben Whishaw on huikea, aivan mielettömän upea. 23-vuotiaana ja eka iso rooli (se eka rooli RADAsta valmistumisen jälkeen oli NT:n His Dark Materials, missä oli ne 2 pienehköä osaa).
Mistäköhän mä edes oikein aloittaisin... Mulla on paljon muistiinpanoja tästä, monta sivua muistikirjassa.
Versio on hyvin moderni, eli kaikilla on sellaiset 80-luvun tyyliset juppivaatteet päällä. Alussa kun on hautajaiset/häät niin kaikilla on valkoista päällä. Sitten kuvaan astuu Hamlet, kauhea kapinoiva teini jolla on musta pipo ja mustat vaatteet ja joka on laiha ja murjottava teinikapinallinen. Miten Whishaw osaakin murjottaa ja koko kropalla olla angstinen ja hieman ehkä krapulainenkin teini :-) Hirveän iso kontrasti vaaleisiin häävaatteisiin pukeutuneen muun seurueen kanssa. Hamlet nyppii paitaa ja pipoa ja vääntelehtii ja on hyvin epävarma ja räkä valuu...
Ofelialla (Samantha Whittaker) on koulupuku päällä ja muutenkin näyttää tosi nuorelta. Lopussa kun Ofelia sekoaa, niin näyttelee erinomaisesti. Rory Kinnear on hyvä ja hauska Laertes. Tykkäsin myös Nick Jonesin Poloniuksen tulkinnasta. Kohtaus missä Hamlet puhuu Poloniuksen kanssa ja Hamlet lukee samalla kirjaa, hulluna = tukka sekaisin, rähjäiset vaatteet, paita napitettu miten sattuu...
Se kohtaus missä Hamlet jättää Ofelian on aivan loistava! "Get thee to the nunnery". Aivan maaninen ja huikea. Ja se kohtaus missä Hamlet antaa ohjeita näyttelijäseurueelle, mielettömän upea! Hamletin maanisuus ja hulluus näkyy hyvin.
Hamletin tanssikohtaus
kun Claudius lähtee katsomasta näytelmää (olen kirjoittanut
muistiinpanoihini "Voi elämä miten hyvä"). Ja sitten Hamletin ja äitinsä
välinen kohtaus, hyvin intensiivinen. BW on tosi ketterä ja notkea!
Yksi parhaita kohtauksia on se legendaarinen "to be or not to be" kohtaus. Hamlet istuu penkillä vesipullon, pilleripurkin ja linkkarin kanssa. Ottaa pillerin käteensä "to die, to sleep" -kohdassa ja sitten linkkarin. Eli ei pääkalloa lainkaan :-) Kun monologi loppuu niin laittaa pillerit takaisin purkkiin ja taittaa linkkarin pois. Oli tosi vakuuttavasti tehty.
Haudankaivajakohtauksessa saadaan vihdoin se pääkallokin kehiin, kun Hamlet puhuu Yorickin kallolle. Hamlet tämänkin kohtauksen varastaa täysin (päällään vaalean sininen kauluspaita, harmaat housut, harmaa pitkä takki, tukka sliipattuna taakse ja mustat kumitossut).
Ofelian hautajaisissa Laertes ja Ofelia tappelee haudassa, sitten halaavat. Juovat Eviania (tuotesijoittelua?). Hamletin hieno puhe ennen kaksintaistelua! Kaksintaistelu perinteisen pitkä ja näyttävä ja hienosti toteutettu taistelukoreografia. Hamlet kuolee hitaasti, mutta helvetin tyylikkäästi, Horation syliin.
Eka näytös oli 1,5 h pitkä ja toinen 2 tuntia. Olihan se pitkä, mutta kertaakaan ei tullut mieleen että hohhoijaa, voiskohan tätä lyhentää jostain. Esityksen jälkeen selailin lehtileikkeitä, mutta sitten aika loppui kesken... Pitää mennä takaisin vielä lukemaan niitä kritiikkejäkin, ja haluan nähdä esityksenkin vielä uudelleen.
Hah, tässä tuo ylläoleva Evening Standardin juttu vuodelta 2004:
When I tell him that his performance made the most sense I've ever seen of Hamlet's selfishness, he is taken aback. His spidery fingers fight a losing battle with a thicket-y forelock. "I'm not always aware of that sort of thing, perhaps because I'm still fairly close to that age," he says. "I still look at it from the inside."
"I thought I was just going up for a small-ish part, Osric or something," Whishaw says. "But by the end of the first audition I'd picked up that Trevor might be thinking of me as Hamlet. I found that audition kind of gruelling and emotionally tough. I felt quite exposed. I phoned a friend and said I didn't think I could do the part if I were offered it."
His expressive lips spread into a wide grin. "Of course, my friend just said, 'Shut up'."
Kuvat
on otettu käsiohjelmasta ja lehtileikkeistä, niin paitsi toi kuva mun
katselupisteestä :-)
Näitä lehtileikkeitä ja -juttuja on hauska lukea nyt 2013, kun esityksestä on kulunut 9 vuotta ja nyt Whishaw on kaikkien tuntema näyttelijä.
Näitä lehtileikkeitä ja -juttuja on hauska lukea nyt 2013, kun esityksestä on kulunut 9 vuotta ja nyt Whishaw on kaikkien tuntema näyttelijä.
torstai 7. maaliskuuta 2013
V & A arkistossa ensimmäistä kertaa
Torstaipäivä kului kokonaan, tai klo 10-16.30 välisen ajan ainakin,
V&A audiovisuaalisessa arkistossa Kensingtonissa. Ehdin katsoa vain 2
näytelmää, koska Hamlet oli 3 h 40 min pitkä ja Hedda Gabler 2 h 1 min.
Suhasin aamulla Wendyltä, eka bussilla King's Crossille, siitä metrolla Baron's Courtiin ja loppumatka kävellen. Paikka oli oikeastaan Kensington Olympiassa. Eka sain ovelta kulkuluvan ja sit vaksi vei mut lukuisten ovien kautta itse arkistoon eli Blythe Reading Roomiin. Sekä vaksille että siellä arkistossa piti näyttää passia ja lisäksi arkistossa piti olla todiste kotiosoitteesta. Mulla oli Visa-laskua sun muuta (koska ei ollut mitään heidän "virallisista" dokumenteista, kuten kaasulaskua), ja onneksi ne kelpasivat. Etukäteen, eli silloin kun olin varannut aikaa, olin anonut tilapäistä lupanumeroa, ja nyt mulle päivän aikaan sit tehtiin pysyvä, 3 vuotta voimassa oleva kortti!
Niillä oli jotain ongelmia Hedda Gablerin tallenteen kanssa, niin aloitin sitten Hamletilla. Se oli sairaan pitkä, ja mulla ei ollut oikein aikaa pitää taukoja jos meinasin keretä katsoon molemmat.
Loistavan Hamletin jälkeen Hedda Gabler oli vähän vaisu, mutta erinomainen myöskin. Aika vaan loppui kesken, koska Hamletista oli vino pino lehtileikkeitä, joista ehdin vilasta vaan murto-osan. Niitä ei saanu kopioida mutta kuvata sai.
Hirmuisen hyvä palvelu paikassa oli kyllä sekä etukäteen kun asioin sähköpostitse että paikan päällä. Mulla on piiiiitkä lista näytelmiä mitä haluan tulla katsomaan. National Video Archive of Performance on siis hieno paikka!
Kun arkisto meni kiinni puoli 5, niin kävelin siitä Hammersmithiin ja The Dove pubiin Thamesin rannalle. Matkalla oli hieno Hammersmith Bridge, joka oli sumuisessa ilmassa kuvauksellinen...
Joskus monta vuotta sitten viimeksi käynyt tässä pubissa, ja edelleen aika kiva paikka. Takkatuli, hyvä ruoka (kanaa täytettynä briellä ja jälkkäriksi Bailey's juustokakkua) ja 2 pinttiä Aspallin siideriä. Oli muuten mun päivän eka ateria, joten siksi päätin ottaa jälkiruuankin... Ei valittamista. Ja nettiyhteys. Tässä nyt olen saanut useamman tunnin kulumaan, ja kohta kävelen muutaman sata metriä keikkapaikalle the Hammersmith Apolloon katsomaan the Darknessia. Just nyt ei ole mitään valittamista elämässä ♥
Tämmöstä päätettä mä tuijotin koko päivän, kuulokkeilla.
Suhasin aamulla Wendyltä, eka bussilla King's Crossille, siitä metrolla Baron's Courtiin ja loppumatka kävellen. Paikka oli oikeastaan Kensington Olympiassa. Eka sain ovelta kulkuluvan ja sit vaksi vei mut lukuisten ovien kautta itse arkistoon eli Blythe Reading Roomiin. Sekä vaksille että siellä arkistossa piti näyttää passia ja lisäksi arkistossa piti olla todiste kotiosoitteesta. Mulla oli Visa-laskua sun muuta (koska ei ollut mitään heidän "virallisista" dokumenteista, kuten kaasulaskua), ja onneksi ne kelpasivat. Etukäteen, eli silloin kun olin varannut aikaa, olin anonut tilapäistä lupanumeroa, ja nyt mulle päivän aikaan sit tehtiin pysyvä, 3 vuotta voimassa oleva kortti!
Osa Hamlet-muistiinpanoistani... ja kortti!
Niillä oli jotain ongelmia Hedda Gablerin tallenteen kanssa, niin aloitin sitten Hamletilla. Se oli sairaan pitkä, ja mulla ei ollut oikein aikaa pitää taukoja jos meinasin keretä katsoon molemmat.
Loistavan Hamletin jälkeen Hedda Gabler oli vähän vaisu, mutta erinomainen myöskin. Aika vaan loppui kesken, koska Hamletista oli vino pino lehtileikkeitä, joista ehdin vilasta vaan murto-osan. Niitä ei saanu kopioida mutta kuvata sai.
Hirmuisen hyvä palvelu paikassa oli kyllä sekä etukäteen kun asioin sähköpostitse että paikan päällä. Mulla on piiiiitkä lista näytelmiä mitä haluan tulla katsomaan. National Video Archive of Performance on siis hieno paikka!
Kun arkisto meni kiinni puoli 5, niin kävelin siitä Hammersmithiin ja The Dove pubiin Thamesin rannalle. Matkalla oli hieno Hammersmith Bridge, joka oli sumuisessa ilmassa kuvauksellinen...
Joskus monta vuotta sitten viimeksi käynyt tässä pubissa, ja edelleen aika kiva paikka. Takkatuli, hyvä ruoka (kanaa täytettynä briellä ja jälkkäriksi Bailey's juustokakkua) ja 2 pinttiä Aspallin siideriä. Oli muuten mun päivän eka ateria, joten siksi päätin ottaa jälkiruuankin... Ei valittamista. Ja nettiyhteys. Tässä nyt olen saanut useamman tunnin kulumaan, ja kohta kävelen muutaman sata metriä keikkapaikalle the Hammersmith Apolloon katsomaan the Darknessia. Just nyt ei ole mitään valittamista elämässä ♥
Kana ja eka siiderituoppi
Ja se Baileys cheesecake
tiistai 5. maaliskuuta 2013
Lontoo kutsuu taas vaihteeksi
Huomenna ollaan menossa, tai pikemminkin minä olen menossa keskiviikkona
ja Mia ja Minna tulee perjantaina perässä alkuperäisen suunnitelman
mukaan. Mutta kun joku (= yours truly) keksi että The Darkness soittaa torstaina Lontoossa ja pitäähän sitä nyt mennä katsomaan... joten 30 eurolla sai aikaistettua lentoa.
Mutta lisäpäivistä on paljon iloa! Menen Wendylle yöksi, koko torstai on varattu V&A museon AV-arkistoon, eli ehdin katsoa 2 näytelmää (sen vuoden 2004 Old Vic teatterin Hamletin, missä eräskin Ben Whishaw suorittaa debyyttinsä ja B. Cumberbatchin tähdittimän Ibsenin Hedda Gablerin). ja käydä Marien kanssa perjantaina teatterissa ja National Theatren opastetulla kierroksella ja Royal College of Musicissa lounaskonsertissa ja ja ja... Niin ja se Darkness!
Matkakuume on kova, tietenkin. Tänään piti käydä hankkimassa uusi muistikortti, mutta uutta akkua en kameraan saanut, kun ei ollut kaupassa. Joku koirista söi meinaan pokkarikamerasta nuo 2 osaa. Lisäksi koitin tänään ostaa Alkosta liköörejä (on niin monta kelle pitää viedä), mutta Suomesta ei saa 2 dl:n pulloja, tai edes puolen litran... Laivalta saisi. No, ostin sitten suklaata. Tarttee vielä hankkia Wendylle jotain tuliaisia.
Huomenna haen kolmannen Oyster Cardin kaverilta lainaan ja Minnalta sen vaatteita mitkä tulee meidän kimppa-ruumalaukkuun (minkä mä siis vien keskiviikkona jo mennessäni).
Kirjojen ja leffojen puutelistan päivitys on menossa. Pikkuhiljaa mukaan otettavia tavaroita on kerätty keittiön pöydälle. Olen kattellut netistä niin säätiloja kuin mitä (kulttuuri)juttuja Lontoossa on juuri nyt.
Mennään sunnuntaiksi poikkeamaan junalla Birminghamissa eli Cruftsin koiranäyttelyssäkin, ja ollaan siellä la-su yö. Sitten meillä on Lontoossa kolmeen näytelmään ostettu liput. Lauantaina huikeat kritiikit saanut Macbeth (pääosassa James McAvoy), maanantaina Peter & Alice (pääosissa Ben Whishaw ja Judi Dench) ja tiistaina mulla toista kertaa, mutta toki eka kerta West Endissä The Judas Kiss (Rupert Everett ja Freddie Fox).
Mä en tiedä mitä näistä mä odotan eniten. Kahta ensin mainittua varmaan, koska nähdä lavalla McAvoy yhdessä mun suosikki-Shakespearen näytelmässä! Siis James McAvoy! Tai sitten oikeesti, mä ehkä pyörryn kun nään ensimmäisen vilauksen herra Whishaw'sta. Saatikka jos stage doorilla pääsen puhumaan kanssaan, niin ei voi käsittää. Ja Judi Dench sitten!!!!! (nyt pitää lopettaa selkeesti kun tuli joku hyperventilaatiokohtaus).
Meinaan keretä moikkaamaan Philiä St Barts kirkolla kanssa. Ai mun pitäskin muistaa laittaa tänne blogiin niitä sen kuvia Hollow Crown/Richard II kuvauksista. Jonka muuten TAAS sunnuntaina katsoin uudelleen, koska Cloud Atlaksen jälkeen piti nähdä lisää Ben Whishaw'ta (tää mun BW-kuume ei millään ota laantuakseen).
Jotta ohan sitä monenlaista luvassa - ja hei, pelkästään viikko Brittein saarilla :-))
Mutta lisäpäivistä on paljon iloa! Menen Wendylle yöksi, koko torstai on varattu V&A museon AV-arkistoon, eli ehdin katsoa 2 näytelmää (sen vuoden 2004 Old Vic teatterin Hamletin, missä eräskin Ben Whishaw suorittaa debyyttinsä ja B. Cumberbatchin tähdittimän Ibsenin Hedda Gablerin). ja käydä Marien kanssa perjantaina teatterissa ja National Theatren opastetulla kierroksella ja Royal College of Musicissa lounaskonsertissa ja ja ja... Niin ja se Darkness!
Matkakuume on kova, tietenkin. Tänään piti käydä hankkimassa uusi muistikortti, mutta uutta akkua en kameraan saanut, kun ei ollut kaupassa. Joku koirista söi meinaan pokkarikamerasta nuo 2 osaa. Lisäksi koitin tänään ostaa Alkosta liköörejä (on niin monta kelle pitää viedä), mutta Suomesta ei saa 2 dl:n pulloja, tai edes puolen litran... Laivalta saisi. No, ostin sitten suklaata. Tarttee vielä hankkia Wendylle jotain tuliaisia.
Huomenna haen kolmannen Oyster Cardin kaverilta lainaan ja Minnalta sen vaatteita mitkä tulee meidän kimppa-ruumalaukkuun (minkä mä siis vien keskiviikkona jo mennessäni).
Kirjojen ja leffojen puutelistan päivitys on menossa. Pikkuhiljaa mukaan otettavia tavaroita on kerätty keittiön pöydälle. Olen kattellut netistä niin säätiloja kuin mitä (kulttuuri)juttuja Lontoossa on juuri nyt.
Mennään sunnuntaiksi poikkeamaan junalla Birminghamissa eli Cruftsin koiranäyttelyssäkin, ja ollaan siellä la-su yö. Sitten meillä on Lontoossa kolmeen näytelmään ostettu liput. Lauantaina huikeat kritiikit saanut Macbeth (pääosassa James McAvoy), maanantaina Peter & Alice (pääosissa Ben Whishaw ja Judi Dench) ja tiistaina mulla toista kertaa, mutta toki eka kerta West Endissä The Judas Kiss (Rupert Everett ja Freddie Fox).
Mä en tiedä mitä näistä mä odotan eniten. Kahta ensin mainittua varmaan, koska nähdä lavalla McAvoy yhdessä mun suosikki-Shakespearen näytelmässä! Siis James McAvoy! Tai sitten oikeesti, mä ehkä pyörryn kun nään ensimmäisen vilauksen herra Whishaw'sta. Saatikka jos stage doorilla pääsen puhumaan kanssaan, niin ei voi käsittää. Ja Judi Dench sitten!!!!! (nyt pitää lopettaa selkeesti kun tuli joku hyperventilaatiokohtaus).
Meinaan keretä moikkaamaan Philiä St Barts kirkolla kanssa. Ai mun pitäskin muistaa laittaa tänne blogiin niitä sen kuvia Hollow Crown/Richard II kuvauksista. Jonka muuten TAAS sunnuntaina katsoin uudelleen, koska Cloud Atlaksen jälkeen piti nähdä lisää Ben Whishaw'ta (tää mun BW-kuume ei millään ota laantuakseen).
Jotta ohan sitä monenlaista luvassa - ja hei, pelkästään viikko Brittein saarilla :-))
maanantai 4. maaliskuuta 2013
The Curious Incident - kriitikoiden suosikki
Maaliskuussa ensi-illan Lontoon West Endillä sai NT:n loistonäytelmä The Curious Incident of the Dog in the Night-Time,
joka siis siirtyi pieneltä Cottesloe-näyttämöltä Apollo Theatreen. Osa
näyttelijöistä vaihtui samaan syssyyn, eli mm. Una Stubbs jäi pois
(harmi!).
Arvostelut myös Apollon versiosta ovat olleet henkeäsalpaavia! Tässä muutama näyte:
London Evening Standard (tai lähinä kriitikko Henry Hitchings) kehuu Lukea Treadaway:tä vuolaasti 13.3. peräti viiden tähden arvoisesti:
Treadaway was tremendous when the show premiered at the National Theatre in August, and he is now even better. Marianne Elliott’s production, which then felt dazzlingly inventive, has been rejigged to fit a larger West End space with different sightlines. No longer staged in the round, it makes a freshly powerful impression.
Ja:
The Curious Incident is a beautiful, eloquent show about the wonders of a life that initially seems hopelessly constrained. And Treadaway is thrillingly good: I don’t think there’s a better performance right now on the London stage.
Ei se 13.3. ilmestynyt Metrokaan kovin paljoa hauku (4 tähteä):
Luke Treadaway reprises his role as Christopher. In the book, the character can seduce you with his relentlessly logical thought processes. Here, Treadaway’s performance works because he makes no concessions towards being liked. A fiddling mass of tics, groans and flailing anger, he speaks imperiously and with a heavy dose of petulance, completely unable to see beyond his own needs – and, of course, utterly unrepentant about it.
Teatterilippuja myyvä Last Minute Theatre Tickets-blogi kehuu myös:
Everybody can recognise something of themselves in him, and whilst the supremely talented Luke Treadwell’s Christopher is too belligerent and aloof to be quite likeable, he is extraordinarily believable and sympathetic.
Bunny Christie’s dramatically linear stage design is brilliantly evocative of Christopher’s thought patterns and mathematical rationale, even if it sits rather oddly against the gilded opulence of the Apollo; after all it was designed for The National and I imagine it fitted perfectly well there. Together with Paule Constable’s lighting, Fin Ross’s video, Adrian Sutton’s music and beautifully fluid movement direction by Frantic Assembly we felt as though we were actually in Christopher’s head, feeling his confusion, fear and isolation. The terrifying moment when he arrives in the hustle and bustle of London is particularly effective, almost taking your breath away, as is the dreamlike portrayal of Christopher contemplating the stars. Director Marianne Elliott steers her frenetic and volatile production safely through the rocks; in her hands every word, every movement feels as though it is landing in exactly the right place.
Googlettamalla löytyy tukuttain lisää arvosteluja, selkeästi yksi vuoden teatteritapauksista Lontoossa. Oli sitä toki jo viime vuonna kun sai alunperin ensi-iltansa.
Ja kehui sitä toki The Telegraphkin, joka antoi esitykselle 5 tähteä!
Still, there is, as Keats used to say, a beauty in truth, and it shines out in everything that Luke Treadaway’s Christopher Boone has to say in The Curious Incident of the Dog in the Night-Time. “I can’t tell lies,” the lad says, almost apologetically, as if it were a curse. He is very precise – he’s “15 years, three months and three days old” – and always compulsively logical.
A lot of actors impress, but precious few can make an audience care about them. Treadaway, however, manages this to devastating effect.
(Kuvat Apollon harjoituksista, Luke lentää!)
Arvostelut myös Apollon versiosta ovat olleet henkeäsalpaavia! Tässä muutama näyte:
London Evening Standard (tai lähinä kriitikko Henry Hitchings) kehuu Lukea Treadaway:tä vuolaasti 13.3. peräti viiden tähden arvoisesti:
Treadaway was tremendous when the show premiered at the National Theatre in August, and he is now even better. Marianne Elliott’s production, which then felt dazzlingly inventive, has been rejigged to fit a larger West End space with different sightlines. No longer staged in the round, it makes a freshly powerful impression.
Ja:
The Curious Incident is a beautiful, eloquent show about the wonders of a life that initially seems hopelessly constrained. And Treadaway is thrillingly good: I don’t think there’s a better performance right now on the London stage.
Ei se 13.3. ilmestynyt Metrokaan kovin paljoa hauku (4 tähteä):
Luke Treadaway reprises his role as Christopher. In the book, the character can seduce you with his relentlessly logical thought processes. Here, Treadaway’s performance works because he makes no concessions towards being liked. A fiddling mass of tics, groans and flailing anger, he speaks imperiously and with a heavy dose of petulance, completely unable to see beyond his own needs – and, of course, utterly unrepentant about it.
Teatterilippuja myyvä Last Minute Theatre Tickets-blogi kehuu myös:
Everybody can recognise something of themselves in him, and whilst the supremely talented Luke Treadwell’s Christopher is too belligerent and aloof to be quite likeable, he is extraordinarily believable and sympathetic.
Bunny Christie’s dramatically linear stage design is brilliantly evocative of Christopher’s thought patterns and mathematical rationale, even if it sits rather oddly against the gilded opulence of the Apollo; after all it was designed for The National and I imagine it fitted perfectly well there. Together with Paule Constable’s lighting, Fin Ross’s video, Adrian Sutton’s music and beautifully fluid movement direction by Frantic Assembly we felt as though we were actually in Christopher’s head, feeling his confusion, fear and isolation. The terrifying moment when he arrives in the hustle and bustle of London is particularly effective, almost taking your breath away, as is the dreamlike portrayal of Christopher contemplating the stars. Director Marianne Elliott steers her frenetic and volatile production safely through the rocks; in her hands every word, every movement feels as though it is landing in exactly the right place.
Googlettamalla löytyy tukuttain lisää arvosteluja, selkeästi yksi vuoden teatteritapauksista Lontoossa. Oli sitä toki jo viime vuonna kun sai alunperin ensi-iltansa.
Ja kehui sitä toki The Telegraphkin, joka antoi esitykselle 5 tähteä!
Still, there is, as Keats used to say, a beauty in truth, and it shines out in everything that Luke Treadaway’s Christopher Boone has to say in The Curious Incident of the Dog in the Night-Time. “I can’t tell lies,” the lad says, almost apologetically, as if it were a curse. He is very precise – he’s “15 years, three months and three days old” – and always compulsively logical.
A lot of actors impress, but precious few can make an audience care about them. Treadaway, however, manages this to devastating effect.
(Kuvat Apollon harjoituksista, Luke lentää!)
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
The Curious Incident uusintaensi-ilta
Tämä upea näytelmä siirtyi Lontoossa West Endille eli sai uusintaensi-iltansa nyt viime perjantaina.
Guardian-lehdestä muutama videohaastattelu. Laitan sitten kritiikkejäkin tänne kunhan niitä jostain bongaan.
Guardian-lehdestä muutama videohaastattelu. Laitan sitten kritiikkejäkin tänne kunhan niitä jostain bongaan.
lauantai 2. maaliskuuta 2013
Hamlet / Helsingin kaupunginteatteri 1.3.2012
Joulun ja uudenvuoden välissä kävin katsomassa Helsingin Kaupunginteatterin Hamletin (ja toki kirjoitinkin siitä). Se jäi hieman mieleen, tai siis paljonkin siis, eikä vähiten Eero Ahon
uskomattoman hienon roolisuorituksen ansiosta. Siitä asti olen pohtinut
että pitäisikö se nähdä uudelleen, ja jos niin koska.
Nyt sitten kun tuli leffassa käytyä katsomassa 8-pallo, missä Aho taas säkenöi (ja roolissa oli paljon samaa kuin Hamletissa), niin sain uuden inspiraation mennä katsomaan Hamletia.
No, esityksiä oli keväälle jäljellä enää 4, ja muista syistä vain yksi (eli 1.3.) sopi omaan kalenteriin. Joten eikun sitten kyselemään saisinko matkaseuraa. Twitteristä löytyi Johanna ja Nanna, joiden kyytiin hyppäsin Riihimäen ABC:lla ja mukaan tuli myös Salla. Hankin mun ja Sallan liput, ja koska mä halusin mahdollisimman eteen ja mieluummin oikealle, niin oliko se nyt keskiviikkona kun ne lopulta ostin, niin ei saanu enää vierekkäisiä paikkoja. Permannon ihan reunaan ois mahtunu kyllä. Edelleenkin siis tilaa esityksiin on.
Juu, Klemettilä olikin poissa ja korvattu (ainakin tässä esityksessä, en tiedä muiden tilannetta) Risto Kaskilahdella. Joka sekin oli ihan hyvä roolissaan. Muutoin oli aika samanlainen kuin joulukuunkin versio. Jos kohta Aho irroitteli vielä enempi ja oli maanisen säkenöivä, varsinkin silloin kun Hamlet esittää hullua.
Jostain syystä tämä oli nyt toisella kerralla paaaaaljon parempi kuin ekalla. Silloinhan en oikein osannut sanoa pidinkö vai en, mutta nyt osaan sanoa että pidin ja tosi paljon! Olen todella tyytyväinen että menin katsomaan vielä toisen kerran. Kielikin tuntui paremmalta nyt, eikä se häirinnyt enää lainkaan se modernisoitu puhekieli. Hassua. Koko meidän porukka tykkäsi kyllä, vaikka Johannan harmikseen ei Klemettilää nähnytkään.
Mä olin tuonut Eero Aholle pienen lahjan eli pullon samaani-terva-snapsia ja paketin englantilaista teetä, sekä hienon British Librarystä ostamani King Lear postikortin (näytelmä missä Ahokin muutama vuosi sitten oli mukana, siinä kun Esko Salminen oli King Lear). Loppukumarruksissa kurkki uteliaan näköisenä pussiin :-) Joo, tiedän ettei saanut kuvata, mutta otin vain nämä 2 lopuksi...
Nyt sitten kun tuli leffassa käytyä katsomassa 8-pallo, missä Aho taas säkenöi (ja roolissa oli paljon samaa kuin Hamletissa), niin sain uuden inspiraation mennä katsomaan Hamletia.
No, esityksiä oli keväälle jäljellä enää 4, ja muista syistä vain yksi (eli 1.3.) sopi omaan kalenteriin. Joten eikun sitten kyselemään saisinko matkaseuraa. Twitteristä löytyi Johanna ja Nanna, joiden kyytiin hyppäsin Riihimäen ABC:lla ja mukaan tuli myös Salla. Hankin mun ja Sallan liput, ja koska mä halusin mahdollisimman eteen ja mieluummin oikealle, niin oliko se nyt keskiviikkona kun ne lopulta ostin, niin ei saanu enää vierekkäisiä paikkoja. Permannon ihan reunaan ois mahtunu kyllä. Edelleenkin siis tilaa esityksiin on.
Juu, Klemettilä olikin poissa ja korvattu (ainakin tässä esityksessä, en tiedä muiden tilannetta) Risto Kaskilahdella. Joka sekin oli ihan hyvä roolissaan. Muutoin oli aika samanlainen kuin joulukuunkin versio. Jos kohta Aho irroitteli vielä enempi ja oli maanisen säkenöivä, varsinkin silloin kun Hamlet esittää hullua.
Jostain syystä tämä oli nyt toisella kerralla paaaaaljon parempi kuin ekalla. Silloinhan en oikein osannut sanoa pidinkö vai en, mutta nyt osaan sanoa että pidin ja tosi paljon! Olen todella tyytyväinen että menin katsomaan vielä toisen kerran. Kielikin tuntui paremmalta nyt, eikä se häirinnyt enää lainkaan se modernisoitu puhekieli. Hassua. Koko meidän porukka tykkäsi kyllä, vaikka Johannan harmikseen ei Klemettilää nähnytkään.
Tiia Louste, Eero Aho ja Anna-Maija Tuokko
Mä olin tuonut Eero Aholle pienen lahjan eli pullon samaani-terva-snapsia ja paketin englantilaista teetä, sekä hienon British Librarystä ostamani King Lear postikortin (näytelmä missä Ahokin muutama vuosi sitten oli mukana, siinä kun Esko Salminen oli King Lear). Loppukumarruksissa kurkki uteliaan näköisenä pussiin :-) Joo, tiedän ettei saanut kuvata, mutta otin vain nämä 2 lopuksi...