2012 vuosikooste teatterista

No jos kävin 2011 vuonna paljon teatterissa, niin 2012 oli sitten kertarysäyksellä aktiivisempi vuosi silläkin saralla!

Vai mitä sanotte tästä:

5.1. Sorin Sirkus joulushow 2011 Nurja
11.1. Vuonna 85 remix gtp / Tampereen Työväen Teatteri, Tampere
14.1. Dance of the Vampires / Seinäjoen Kaupunginteatteri, Seinäjoki
19.1. Ota Syliin / Tampereen Työväen Teatteri, Tampere
20.1. Anna-Liisa / Tampereen Työväen Teatteri, Tampere

3.2. Godota Odottaessa / Kansallisteatteri, Helsinki

7.3. Less Than Kind / Theatre Royal Windsor, Windsor
8.3. Recruiting Officer / Donmar Theatre, London
8.3. Being Shakespeare / Trafalgar Studios, London
18.3. Viisi Vekkulia / Nokian Työväen Teatteri, Nokia
28.3. Teekkarispeksi '12 Olipa Kerran / Pakkahuone, Tampere
29.3. Hiiriä ja Ihmisiä / Tampereen Teatteri, Tampere
31.3. Pikku Vampyyri / Lahden Kaupunginteatteri, Lahti

4.4. Sudenmorsian / Tampereen Työväen Teatteri, Tampere
8.4. Jesus Christ Superstar / The Göta Lejon, Tukholma

12.6. South Downs & The Browning Version / Harold Pinter Theatre, London
13.6. After the Dance / National Theatre Archive, London
13.6. Frankenstein / National Theatre Archive, London
14.6. Henry V / The Globe Theatre, London
14.6. Frankenstein / Odeon Cinema (NT Live)

11.7. Mustalaisleiri Muuttaa Taivaaseen / Nokian kesäteatteri, Nokia
14.7. Housut Pois! / Samppalinnan kesäteatteri, Turku
19.7. Kuuma Kesä 85 / Pyynikin kesäteatteri, Tampere
25.7. The Boy Friend / Ypäjän Musiikkiteatteri, Ypäjä

1.8. Lainahöyhenissä / Komediateatteri, Tampere
2.8. Kuuma Kesä 85 / Pyynikin kesäteatteri, Tampere
7.8. Homo! / Tampereen teatterikesä, Tampere (Kansallisteatteri)
8.8. Sakespearen Kootut Theokset / Hämeenlinnan kesäteatteri
13.8. The Curious Incident of the Dog in the Night-time / National Theatre, London
14.8. The Doctor's Dilemma / National Theatre, London
15.8. Henry V / The Globe Theatre, London
20.8. Frankenstein / Plevna, Tampere (NT Live)
22.8. Jesus Christ Superstar (concert) / Lahden kaupunginteatteri, Lahti
27.8. Frankenstein / Plevna, Tampere (NT Live)

6.9. Trainspotting / Linnateatteri, Turku
17.9. The Curious Incident of the Dog in the Night-time / Plevna, Tampere (NT Live)

10.10. Our Boys / Duchess Theatre, London
10.10. The Last of The Haussmans / National Theatre, London
11.10. Twelfth Night / The Globe Theatre, London
12.10. The Judas Kiss / Hampstead Theatre, London
18.10. Jesus Christ Superstar / The Göta Lejon, Tukholma
29.10. He Eivät Asu Enää Täällä / Kansallisteatteri, Helsinki

2.11. Klassikot Lavalla / kulttuuriravintola Kivi, Tampereen Teatteri, Tampere
10.11. The Hound of the Baskervilles / Queen's Theatre, Hornchurch, London
10.11. The Effect / National Theatre, London
12.11. 55 Days / Hampstead Theatre, London
13.11. Scenes From An Execution / National Theatre, London
21.11. Lento / Tampereen Työväen Teatteri, Tampere
30.11. Hair / Lahden Kaupunginteatteri, Lahti

1.12. Sudenmorsian / Tampereen Työväen Teatteri, Tampere
1.12. Vuonna 85 remix gtp / Tampereen Työväen Teatteri, Tampere
14.12. Sorin Sirkus joulushow 2012 Kujalla
16.12. Jesus Christ Superstar / The Göta Lejon, Tukholma
28.12. Hamlet / Helsingin Kaupunginteatteri, Helsinki

Se tekee siis yhteensä 55 esitystä. Aika monta ja vähän päälle...

Okei, osan näin useamman kerran, eli Frankenstein neljä kertaa (kaksi kumpanakin versiona, tosin NT Livenä), Jesus Christ Superstarin kolmasti, Henry V kahdesti, Sudenmorsian kahdesti, Vuonna 85 kahdesti (ja aiempina vuosina n. 4-5 kertaa), Kuuma Kesä 85 x 2, Curious Incident x 2 (toinen NT Live, toinen teatterissa).

Enenevässä määrin näemmä mun teatterissakäynnit suuntautuu ulkomaille. Tällä kertaa kolmesti Tukholmassa (okei, kyseessä sama näytelmä), ja peräti 20 Briteissä! Lisäksi muilla paikkakunnilla oli 13 näytelmää ja loput Tampereella. Elokuu kiireisin, 10 näytelmää ja toukokuu oli hiljaisin, koska silloin ei ollut ainuttakaan!

Suosituin teatteri oli National Theatre Lontoossa, siellä näin peräti 7 esitystä (jos NT arkiston laskee mukaan). Suomalaisista Tampereen Työväen Teatteri, myös 7 esityksellä (joista yksi oli Kansallisteatterin Homo! Teatterikesässä).

Vuonna 2013 näytelmiä on luvassa myös aikalailla, huhtikuun loppuun asti on nyt varattu/ostettu liput 26 esitykseen... Ja siihen tulee varmaan vielä muutama lisäys, ainakin toivon mukaan NT:n Othello, kunhan ilmoittaisivat esityspäivät.

Osa on uusintaa tältä vuodelta, esim. The Judas Kiss Lontoossa (vaihtaa teatteria), The Curious Incident Lontoossa (vaihtaa teatteria), Jesus Christ Superstar Tukholmassa, ja sitten Kansallisteatterin Frankensteiniin on liput kolmeen esitykseen. Ja meinasin käydä katsomassa myös Tampereen Teatterin Klassikot Lavalla uudelleen. Pelkästään tammikuussa on 8 näytelmää!

Hamlet / Helsingin kaupunginteatteri 28.12.2012

Nykyään taitaa aika monella suomalaisellakin teatterilla olla tapana julkaista traileri tulevasta esityksestä. Yllä Helsingin Kaupunginteatterin Hamlet-traileri.

Eilen tuli esitys nähtyä, ja olihan se. Moderni. En oikein vieläkään osaa sanoa pidinkö siitä ja minkä verran. Paikat olivat erinomaiset, 7. rivin keskellä. En ole pitkään aikaan käynyt Helsingin kaupunginteatterissa, enkä muistanut miten isot jalkatilat siellä onkaan. Lavastus oli niukkaa, taustalla varastorakennus/kerrostalon profiili ja autotalli, vessat ja ruumishuoneen kylmälokerot. Erinomaisesti soittava bändi (Tommi Lindell, Yrjänä Sauros, Petrus Kähkönen) oli sijoitettu ruumishuoneen katolle.

Muutoin oli parivuode, siirrettävä baaritiski, siirrettävä ruokapöytä ja irtotuoleja. Puvustuksessakaan ei ollut häivettäkään Shakespearesta: nahkatakkia, poplaria, farkkuja, sellaisia tavallisia nykyajan vaatteita. Hamletin äidillä sentään oli punaiset kengät melkein kokoajan, ja lopussa muutenkin punaista. Mutta värit olivat aika vaisuja, ainoana valopilkkuna nuo punaiset asusteet.

Suurin pettymyksen aihe oli kieli. Veijo Meren suomennos on vaan kadottanut kaiken Shakespearen lyyrisyyden, kauneuden ja riimitykset. En nyt tarkoita että pitäisi olla Paavo Cajanderin aikaisia käännöksiä, mutta esim. Lauri Siparin on toimineet musta oikein hyvin.

Tätä Hamletin kieltä ja Shakespearen suomennoksia yleisestikin pohtiessani tänään, löysin netistä kiinnostavan Jaana Kristensenin Tampereen yliopistolla 1995 julkaistun sivulaudaturtyön Hamletin viidestä suomennoksesta. 

Hamletin teksti on vuoroin proosaa, vuoroin silosäettä. Silosäe (blank verse) on viisipolvinen jambi eli viidestä kaksitavuisesta, nousevasta runojalasta koostuva mitta. Mitta perustuu tavujen painoon, ei laajuuteen. Shakespeare kirjoitti silosäkeitä melko vapaasti eli hän rikkoi mittaa. Näin hän vältti yksitoikkoisuuden ja sai silosäkeen palvelemaan tarkoituksiaan. Shakespearen silosäe on pääsääntöisesti riimitöntä; riimillisiä säepareja esiintyy vuorosanojen tai erityisesti kohtauksen lopussa. Soneteissa Shakespeare käyttää riimiä samalla tavoin päättämään kokonaisuuden. Riimillä on tosin saattanut olla myös hyvin käytännöllinen merkitys: se on ilmaissut kohtauksen päättymisen näyttämöapulaisille tai lavan ulkopuolella oleville näyttelijöille.

Näytelmien kieli oli Shakespearen aikaan enimmäkseen runomuotoista. Myös Shakespearen varhemmissa näytelmissä silosäe hallitsee, proosan osuus lisääntyy myöhemmin. Proosan ja silosäkeen vaihtelulla on näytelmässä sisällöllinen merkitys: mittaan kirjoitettu teksti on vakavampaa ja intensiivisempää, proosan sävy on tuttavallisempi. Hamlet puhuu hulluuskohtauksissaan proosaa, samoin usein Poloniukselle, kun taas Horation ja Hamletin keskustelut ovat lähes yksinomaan mittaan kirjoitettuja. Palvelijoiden ja rahvaan vuorosanat ovat aina proosamuotoisia.

Mä jäin tota sit enemmänkin lukemaan ja surffailin netistä lisätietoja eri Shakespearen suomennoksista. Siksi tämän päivityksen rustaaminen kesti monta tuntia :-)

 

Niin siis, takaisin näytelmään. Jos sitten vaikka sananen näyttelijöistä. Ihan kelpo esityksiä kaikilla, ei siinä mitään. Jouko Klemettilä Osricin roolissa oli hyvä, varsinkin loppupuolella ollut kohtaus :-) Tosin on hieman haikeaa nähdä ennen niin sutjakka mies keski-ikäistyneenä. Okei, Teatteri Pienen Suomen Kellopeli appelsiinista on kohta aikaa 22 vuotta, mutta silti :-) Se on se rooli mikä mulle oli SE Klemettilän rooli.

HS kirjoitti Klemettilästä silloin näin:

Ja se, että tämä kaikki myös toteutuu Jouko Klemettilän näyttelijäntyössä, on miltei uskomatonta. Nuori mies on todellakin imenyt sisäänsä ja muuntanut ilmaisuksi, charmiksi, valo- ja vetovoimaksi Burgessin teoksen keskeiset teesit. 

Hänen Alexinsa on älykäs, sivistynyt, täynnä nuoruuden hurmaa ja - täynnä pahuuden sysimustaa energiaa. Hän kohtaa saaliinsa hymyillen kuin koulupoika ja jo kohta uhri makaa maassa päänahka auki viillettynä. Se on Alexin elämää. Se on Pienen Suomen esityksen ydintä. 

Klemettilä osaa tehdä kaiken oikein, uskottavasti, vaikeaa tekstiä mestarillisesti halliten ja siis ilmeisesti sitä oikein ajatellen. 

Yksi suomalainen suosikkinäyttelijäni eli Esko Salminen kuningas Claudiuksena on ihan mukiinmenevä, mutta ei kuitenkaan mitenkään superihmeellinen. Mä rupesin yöllä kotiin palattuani oikein katsomaan missä kaikissa rooleissa mä olen sitä viime aikoina nähnyt, ja on niitä aika paljon. Periaatteessa käyn katsomassa kaiken missä herra esiintyy. Ofelian esittäjä Anna-Maija Tuokko oli raikas ja myös hyvä laulaja. Tiia Louste Hamletin äitinä oli kuivakka ja vähän väritön, niistä punaisista kengistä huolimatta. Sen sijaan Asko Sarkola oli musta hyvä Polonius, hieman liian asiallinen ja nariseva tosin.  

Kari Mattila alati virnuilevana Horationa esiintyi myös kiitettävästi, mutta se oli ehkä liian rento hetkittäin. Se palvova suhde Hamletiin tuodaan kuitenkin hyvin esille; sitäpaitsi Horatio tuntee Hamletin parhaiten ja tukee tätä kaikissa päätöksissä. Mitään moitittavaa en löydä myöskään Tommi Rantamäen Laerteksesta, Valtteri Tuomisen Rosencranzista kuin Sami Uotilan Guildensternistäkään. Muutenkin vihjaillaan hieman Hamletin intiimimmästä suhteesta niin Horation, Laerteksen kuin oliko se nyt Guildensternin vai Rosencranzin kanssa. Mitään omatunnontuskia ei Hamletilla näiden listimisessä kuitenkaan ole.

Gonzagon murhan tanssikohtaus on tosi hieno, mustiin pukeutuneet tanssijat ja valoilla toteutettu systeemi.

Jätin parhaan tietenkin viimeiseksi. Ehdottomasti Suomen teatterinäyttelijöiden kirkkaimpiin tähtiin kuuluva Eero Aho ei pettänyt taaskaan (ja pakko tunnustaa etten ole vieläkään tainnut nähdä yhtään Ahon tähdittämää leffaa tai tv-sarjaa, kun kotimaisia sellaisia katson niin huonosti. Siksi tuo teatterinäyttelijä-termi.). Kyllä tämä esitys lepää Ahon sutjakoilla harteilla. Mies on hauska, salskea ja notkea - tämä Hamlet kun kiipeilee ja loikkii ja koikkelehtii myös. Poloniuksen mattoon käärittyä ruumista pitkin raahatessaan ja Oidipus-näytelmää katsoessaan Aho oli erityisen viihdyttävä. Vaikka se rento kielenkäyttö hetkittäin hämää - ei sillä etteikö Shakespearen näyttelijät kiroilisi - niin se sopii tähän esitykseen. Aho osaa näytellä Hamletin hulluuskohtaukset hyvällä intensiteetillä. Viime vuosina olen nähnyt suurimman osan Ahon näytelmistä, ja on kyllä todella vakuuttava, niin komedioissa kuin vakavimmissakin jutuissa. Kai mä siitä voisin puhua vaikka kuinka kauan, mutta kukaan ei jaksa varmaan lukea näitä nyt muutenkaan :-)

Aho ja Salminen sekä tietysti Shakespeare sai mut alunperin tätä katsomaan. Mietin justiinsa, että vaikka en oikein vieläkään osaa sanoa oliko tämä hyvä vaiko ei, niin haluaisin nähdä sen kyllä uudelleen. Siinä tapahtui niin paljon kaikkea. Ilmeisestikään mikään iso kassamagneetti ei ole ollut, ja olen kuullut että ihmisiä on lähteny pois kesken kaiken. Nytkin katsomossa oli reilusti tilaa, permanto oli suht täysi kyllä.

Ai niin, loppukohtaus miekkailuineen oli huikea!!

Kotimatkalla pohdin paljon suomalaisten teatterissakävijöiden suhdetta Shakespeareen ylipäätään. Varmaan suurimmalle osalle ihmisiä tulee herrasta mieleen sukkahousuihin pukeutunut hemmo joka puhuu käsittämättömän koukeroista ja vanhahtavaa kieltä pääkallo kädessä (tässäkään Hamlet-versiossa ei ollut pääkalloa muuten). Ihmiset ei jaksa mennä katsomaan sellaista (vaikkei se mikään totuus Shakespearesta olekaan).

Sitten kun tehdään modernilla otteella ja modernilla kielellä, niin ei sekään vedä katsojia. Kai se olisi hyväksyttävä, ettei meidän kulttuuriin ja perinteeseen kuulu Shakespeare. Se on teatterintekijöille varmaan kauhean kaksipiippuinen juttu: toisaalta kyseessä on näytelmäkirjallisuuden klassikot, ja toisaalta niin taiteelliset teokset etteivät ne houkuttele ns. suurta yleisöä. Kai niillä menestysmusikaalien tuotoilla sitten kustannetaan näitä "kuivia klassikkoja". Mä olen kuiteskin iloinen että niitä silti tehdään, Suomessakin. Vaikka mieluiten luen nämä alkukielellä, niin haluan teatterissa nähdä niitä myös suomeksi...

Mutta jaksaako suomalaiset käydä sankoin joukoin katsomassa Aleksis Kiveäkään? En usko, että se vetää ns. "suurta yleisöä" yhtään sen paremmin kuin Shakespearekään. Suuret massat käyvät mieluummin kesäteattereissa katsomassa hömppää tai talvisaikaan kevyitä komedioita tai musikaaleja, sellaisia varmoja hittejä. Ja mikäs siinä, pääasia että käyvät edes jossain. Kai mä olen niin outo, että Kiveä en jaksaisi mennä katsomaan, muuta kun poikkeustilanteissa, mutta Shakespearea katsoisin vaikka joka viikko. Olen mä Nummisuutarit nähnyt Ryhmäteatterin Suomenlinna-versiona, koska siinä oli Martti Suosalo :-) Ja se oli erinomainen.

Mutta summa summarum, haastava tulkinta, mutta katsomisen arvoinen!!

Kuvien copyright Helsingin Kaupunginteatteri

Met Opera Aida / Finnkino 18.12.2012

Juuri ennen joulua kerkesi vielä hyvin myös piipahtamaan Metropolitan Operassa, New Yorkissa. Tosin vain Tampereen Finnkinolla, mutta kuiteskin. Kun varaa paikat ajoissa, saa ne keskeltä salia ja keskeltä riviä.

Pääroolissa Aidana ukrainalainen sopraano Liudmyla Monastyrska, joka debytoi Metissä tässä produktiossa. Hyvin lauloi, vaikka olikin varsinainen maatuska (oma mielikuva Aidasta on hivenen nuorempi ja vetreämpi). Väliajan haastatteluissa tarvitsi tulkkia. Egyptiläisenä sotaherrana ja Aidan rakastettuna Radamesina lauloi Roberto Alagna. Aidan kilpakosijana ja Egyptin prinsessa Amneriksena Olga Boridina, joka oli musta parempi laulaja kuin Monastyrska.

Aida ja Amneris

Varsin suureellinen juttu, kaikkine hevosineen ja hirmuisen suurine avustajajoukkoineen. Pitkäkin oli, kuin nälkävuosi (hieman vajaa 4 tuntia), mutta kaksi väliaikaa oli silti jo hieman ylimitoitettua. Lavastukset oli kyllä upeat!! Hauskinta näissä Met Operan jutuissa on väliaikahaastattelut ja systeemit, kun seurataan sitä lavastusten vaihtoa ja muuta. Nytkin haastateltiin niiden hevosten kouluttajaa/hoitajaa, miten hepat saadaan totutettua oopperaan ja lavalla oloon.

Aika paljon oli katsojiakin, vaikka Plevnan 2-sali onkin kyllä iso, niin kyllä meitä siellä varmaan kuutisenkymmentä oli, vaikka esityksiä onkin kaikkiaan 3.

Hassua kyllä miten pienessä tilassa orkesteri soittaa, kuin sillit suolassa.

Näissä MetOpera Live-jutuissa tuntuu kyllä kuin istuisi eturivin paikoilla. Äänentoisto on hyvää, jos kohta nyt muutaman kerran ääni katosi hetkeksi kokonaan (tästä saimme kyllä varoituksen etukäteen). Ja sitten joukkokohtaukset nähdään kauempaa...

Kuvan copyright Metropolitan Opera.

Jesus Christ Superstar / Göta Lejon 16.12.2012

Tukholmassa koiranäyttelyreissun yhteydessä tuli piipahdettua, ja taas vaihteeksi (kolmatta kertaa) katsomassa myös miltä Patrik Martinsson näyttää ja kuulostaa...

Niin, siitä teatterista. Pitäskö siitäkin sanoa jotain? Paikka oli 11. rivillä, himpun verran liian takana, mutta ok. Esitys oli taas todella hyvä... Isompia muutoksia en huomannut edelliseen nähden. Simonin roolin lauloi understudy. Oli se vaan ihana esitys :-) Mun takana istui isä kahden n 10 v kakaransa kanssa, jotka pölisi kokoajan, minä sekä pari muuta mulkoili niitä ja sanoikin pari kertaa... Huoh.

 

ps. ja liput seuraavaan esitykseen helmikuulle on jo varattu, lähdetään Nokian Nipojen kanssa kevättalven retkelle :-))

Kujalla / Sorin Sirkus 14.12.2012

Perinteinen Sorin Sirkuksen Joulushow oli tänä vuonna vuorossa poikkeuksellisesti jo ENNEN joulua!! 14.12. mentiin porukalla, teemalla "äidit ja tyttäret" :-)

Mulla oli pienenpieni epäilys tästä tämän vuoden otsikosta, joka oli Kujalla. Katukulttuuria... eli kaikkea semmosta mistä mä en nyt NIIN kauheasti innostu.

 Sorin Sirkuksen monipuoliset nuoret taiturit seikkailevat tänä jouluna spraymaalin tuoksuisten katujen vilskeessä. Kirjava joukko tasapainoilee ja temppuilee ilmassa ja maassa ja leikkii tulella. Urbaanit rytmit sekoittavat soppaa ja osa heistä on täysin kujalla.

Mutta joo, hienoahan meno taas kerran oli, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Se oli ehkä ainoa negatiivinen asia, että aiempien vuosien tapaan ei ollut livebändiä vaan dj. Kaikki muu sen sijaan oli taas huikeaa sirkusta parhaimmillaan!! Lavastus, puvustus ja mikä tärkeintä: taitavat nuoret ja upeat temput!! Sai nauraa, sai pidättää henkeä ja melkein liikuttua joissain kohdissa.

Yksittäisesityksiä, parijuttuja ja ryhmäsysteemejä - kaikki toimi yhtä hyvin. Okei, välillä sattui mokia, mutta yleisö on aina yhtä kannustavaa :-)

Ihan huikeaa, joka vuosi!  Mutta missä oli pelottava popcornmyyjä-hemmo??


Kuvien copyright Mia Bergius.

London Evening Standard Theatre Awards 2012

Lokakuun lopulla kerroin ehdokkaista, ja nyt muistaessani päivitän voittajatkin, vaikka palkinnot on jaettu jo aikaa sitten... Marraskuun lopulla itse asiassa. Mutta asia jäi vaivaamaan, kun listasin ehdokkaita, ja sitten en koskaan palannut kertomaan kuka palkittiin. Siis 58. London Evening Standard Theatre Awards!

Ei mun suosikeista pärjänny kukaan, höh :-( Katsoin netistä lähetystä ja siellä oli paljon suosikkeja jakamassa palkintoja, mm. Ian McKellen tuota viimeistä, Judi Denchille (se oli aika liikuttava hetki).

Evgeny Lebedev, Judi Dench & Ian McKellen

Neliminuuttisen videokoosteen illasta voi kyllä edelleen katsoa. Siinä pääsee ääneen moni mun suosikki: Ian McKellen, Roger Allam, Damian Lewis, Stephen Fry... David Hare kehuu kiitospuheessaan Lontoon teatteria, ja kuvissä vilahtaa tyyppejä Bill Nighystä Luke Treadawayhin ja Colin Firthiin. Ja Judi Denchin kiitospuhe sai silmän kostumaan. National Theatren taiteellinen johtaja Nicholas Hytner piti myös aika tulikivenkatkuisen puheen teatterin puolesta ja kulttuurialan määrärahojen leikkauksia vastaan.

Best Play
Constellations By Nick Payne (Royal Court Upstairs)

Best Director
Nicholas Hytner Timon of Athens (National’s Olivier)

Best Actor
Simon Russell Beale Collaborators (National’s Cottesloe)

Natasha Richardson Award for Best Actress
Hattie Morahan  A Doll’s House (Young Vic)

Ned Sherrin Award For Best Musical
Sweeney Todd Chichester Festival and Adelphi

Best Design
Soutra Gilmour Inadmissible Evidence (Donmar Warehouse) and Antigone (National’s Olivier)

Charles Wintour Award For Most Promising Playwright
Lolita Chakrabarti Red Velvet (Tricycle)

Milton Shulman Award For Outstanding Newcomer
Matthew Tennyson Making Noise Quietly (Donmar Warehouse)

Beyond Theatre Award

Danny Boyle and his creative team For the Opening Ceremony of the London 2012 Olympics

Lebedev Special Award
Nicholas Hytner For his dynamic directorship of the National Theatre

Editor’s Award
David Hare For his contribution to theatre

Burberry Award for Emerging Director
Simon Godwin

Moscow Art Theatre’s Golden Seagull Award
Judi Dench For her contribution to world theatre

Sudenmorsian / Tampereen työväen teatteri 1.12.2012

Marras-joulukuun vaihteen viikonloppu oli kyllä hyvin kiireinen. Perjantaina Hair-musikaali Lahdessa, lauantai-iltana Vuonna 85 musikaali, ja iltapäivällä Nokian Nipot kokoontuivat Tampereen Työvikseen katsomaan Sudenmorsian-näytelmää. Mä olin sen pääsiäisenä nähnytkin, mutta kun Jaana ja Riitta alkoivat puhumaan asiasta, niin... Ja se on vaan NIIN loistava, että voi uudelleenkin katsoa.

Meillä oli parvekkeen ekalla rivillä paikat. Harmi kyllä käsiohjelmat oli loppu, koska kyseessä oli vika esitys. No, mulla sellainen on, mutta muut Nipot ois halunnu.

Esityksen jälkeen siirryttiin Gastropub Tuulensuuhun nauttimaan hyvästä siideristä ja herkuista. Mun ilta jatkui siellä samaan syssyyn kun espoolaiset teatterivieraat Ullis ja JP saapuivat. Siitä sitten jatkettiin takaisin Työvikseen katsomaan Vuonna 85 spektaakkelia.

Vuonna 85 (+kasaribileet) / Tampareen työväen teatteri 1.12.2012

1.12. oli Tampereen Työväen Teatterissa yksi viimeisimpiä esityksiä tästä musiikkinäytelmien klassikosta eli Vuonna 85 spektaakkelista. Vaikka sen on aika monta kertaa jo nähnytkin, muistaakseni 6-7, niin jaksaa sen aina katsoa uudelleen...

Esitykset loppuivat vihdoin, ja viimeinen näytös oli sitten 21.12. On se vaan hyvä... No, me oltiin kuiteskin perjantaina hyvillä paikoilla, ja liputkin maksoivat tuplasti normiteatterilippuihin nähden. Sillä rahalla sai sitten esityksen jälkeen lihapullia, salaatteja ja ylipäätään 80-lukuhenkisen seisovan pöydän, sekä Alabama House Bandin soittamassa klassikoita. Niin, ja dj soitti kaikkia kamalimpia hittejä aikakaudelta. Lopulta taksilla kotiin :-O

Jopa Yle kirjoitti ilmiöstä ja sen loppumisesta... Siellä loppubileissä muuten oli lavalla (yhdessä Mauno Pepposen kanssa) Eppujen Pantse ja Torvinen :-)

Nyt sitten vaan uutta Koivusalon leffaa odotellessa... näyttelijät on suurimmalti osin eri (vahinko) mutta katsotaan mitä siitä tulee... Mulla on kyllä liput kutsuvierastilaisuuteen, mikä tulee Finnkinolle suoraan Tampere-talolta juhlavierasgaalasta 23.1.2012

Hair / Lahden kaupunginteatteri 30.11.2012

Marrakuun viimeisenä perjantaina tuli käytyä Lahden kaupunginteatterissa katsomassa hippimusikaali Hair. Oikein hauska tuotanto! Iso hieno livebändi, upeat lavasteet ja valot sekä hulppeasti puettu ja notkea näyttelijäkaarti! Vanha hippi Hector oli useassa roolissa, niin vanhana hippinä (heh heh), kersanttina kuin Margaret Meadinakin. LAMKin musiikkiteatterilinjalta oli paljon porukkaa.

Hyvää musiikkia ja hienoja tanssikohtauksia! Päärooleissa Claudena Timo Välisaari ja Bergerinä Kai Vaine. Mun suosikki oli kuiteskin lyhyt ja elastinen Tuukka Raitala Woof Donovanin roolissa.

Gatiss ja mestauspaita

Loistava 55 Days loppuu tänään Hampstead Theatressa (näytelmästä tulee enempikin juttua kunhan joudan), ja pääosaa eli Charles I:tä esittävä Mark Gatiss pääsi Lontoon museoon tutustumaan esittämänsä hahmonsa mestauspaitaan...

Mark Gatiss, currently playing Charles I in the sell-out 55 Days, paid a visit to The Museum of London on 12 November to examine a garment of clothing remarkably preserved since the 16th Century.
But this isn’t just any piece of clothing. This knitted pale green silk vest or waistcoat is said to have been worn by Charles I at his execution in 1649. The stains on the front are believed to be blood, but forensic tests in the 1950s and 1980s failed to prove this conclusively.

Juttu Hampstead theatren sivuilla.

Scenes From An Execution / National Theatre 13.11.2012

kuvia ja tekstejä tuleeee...

55 Days / Hampstead Theatre 12.11.2012

kuvia ja tekstiä myöhemmin

An Afternoon With Mark Gatiss and Friends / Criterion Theatre 11.11.2012

kuvia ja tekstiä myöhemmin

55 Days / Hampstead Theatre 12.11.2012

 Jos yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa... 

Minä ja maailman ihanin Mark Gatiss
eilen Hampstead Theatrella Lontoossa.

Ja Charles I raapusti käsiohjelmaan nimmarin.
Ja julisteeseen kanssa...

The Effect / National Theatre 10.11.2012

kuvat ja tekstit tulossa myöhemmin

The Hound of the Baskervilles / Queen's Theatre 10.11.2012

teksti ja kuvat myöhemmin

The Curious Incident siirtyy West Endille

Yksi maailman parhaista näytelmistä eli The Curious Incident of the Dog in the Night-time, joka siirtyy maaliskuussa Apollo Theatreen Lontoossa, on saanut nyt uuden promovideon! Lipunmyynti National Theatren kanta-asiakkaille alkoi 13.11. (minä minä! ostin huhtikuulle liput) ja muille muistaakseni 23.11.

Ja kannattaa käydä katsomassa ke, to, pe tai la esityksiä, koska vain niissä on Luke Treadaway!

Ja näytelmä on saanut myös omat, uudet kotisivut myös. Kaikkea se teettää kun siirtyy NT:stä muulle. Ainakin lippujen hinnat kaksinkertaistuivat kertaheitolla :-(

Klassikot lavalla / Tampereen Teatteri 2.11.2012

Perjantaina Tampereen Teatterin kulttuuriravintola/kahvila Kivessä, nauttimassa loppuunmyydystä Klassikot Lavalla - elokuvan lyhyt oppimäärä -näytelmästä. Huikean hauska ja viihdyttävä ilta. 2 herraa, mainiot Risto Korhonen ja Ville Majamaa kävivät läpi kymmeniä ja kymmeniä klassikkoleffoja, Star Warsista Tuulen Viemään, Kummisedästä kauhuelokuvaklassikoihin. Samalla käytiin läpi elokuvan historiaa. Lavalla nähtiin niin Clark Gable, Chaplin, John Holmes, Darth Vader, Klonkku, Don Corleone ja ties vaikka ketä.

Järjettömän hauskoja juttuja ja tietysti oman bonuksensa toi puoliajan jälkeen vedetty "kaikki Sherlock Holmes elokuvat". Mutta muutamia esityksiä on jäljellä, tosin taitavat olla loppuunmyytyjä. Voisin mennä uudelleenkin.

 

Clark Gable ja Hannibal Lecter Tillikassa

Ville Majamaa on julmetun hyvä näyttelijä, mutta kyllä toi elastinen hobittikokoluokkaa oleva Korhonen on ihan huikeassa vedossa. Kumpaakin on tullut vuosien varrella nähtyä TT:ssä aika lailla, ja molemmat hurmasivat viimeksi kesällä myös Pyynikin Kesäteatterissa.

Shakespearen ääntämisestä

Met Opera Otello / Finnkino 30.10.2012

Viime tiistaina eli siis eilen piti istua 3,5 tuntia Plevnassa elikkäs leffateatterissa katsomassa ja kuuntelemassa oopperaa. Ostin syksyllä sarjaliput Finnkinon Met Opera esityksiin ja nyt oli sitten ensimmäinen kerta kun a) pääsin ja b) oli tarpeeksi kiinnostava esitys.

Verdin Otellon olen nähnyt livenäkin muutama vuosi sitten Tampere Talolla, mutta... Met Operan tuotannot on aina sen verran massiivisia että kannattaa katsoa. Ja olihan se todella massiivinen ja vaikuttava esitys.

Nimiroolin lauloi Johan Botha, varsinainen laulava lihapulla, joka hikoili ja pyöritteli suuuuuuuria silmiään. Aika koominen tyyppi ja ei varmaan saatu ilman vinssiä lattialta ylös! Ihan hyvin kuiteskin lauloi, vaikkei näyttelijänä mikään suuri lahjakkuus ehkä niin ollutkaan. Desdemonana oli oikeinkin taitava Renée Fleming (jos kohta vähän yli-ikäinen tuohon rooliin!). Todella mainion Jagon roolin veti Falk Struckmann, ja oli aika ketku. Yksi parhaita pahiksia kyllä Shakespearen tekstissä. Hienoja joukkokohtauksia!

Ja tietenkin puvustus ja lavastus ja kaikki muu vimpan päälle. Kyllä! Seuraavaksi sitten joulukuussa Verdin Aida (kun valitettavasti Tempest jää välistä muiden kiireiden takia).

He Eivät Asu Enää Täällä / Kansallisteatteri 29.10.2012

Maanantaina ajelu Helsinkiin, Kansallisteatteriin katsomaan Paavo Westerbergin kirjoittaman ja ohjaaman näytelmän He eivät asu enää täällä. Oikein koskettava, hauska ja traaginenkin tarina kahdesta perheestä, tai pariskunnasta, jotka jakavat suuren surun ja miten kukin käsittelee surua ja selviytyy siitä.

He eivät asu enää täällä on odottamattomien käänteiden draama tragedian jälkeisestä elämästä ja keskiluokan turvattomuuden tunteesta. Se on tarina hauraista ihmisistä, jotka pyrkivät viimeiseen asti välttämään virheitä, mutta joutuvat kohtaamaan väistämättömän.

Eero Aho tekee taas loistavan roolin, ei kai se muunlaisia osaa tehdäkään. Mä en ole nähnyt yhtään elokuvaa mitä se tähdittää, mutta teatteriroolit on olleet kaikki ihan huikean hyviä. On kyllä yksi Suomen karismaattisimmista näyttelijöistä. Tämän vaimona Katariina Kaitue, aina hieman kylmän ja kalsean oloinen, mutta kyllä ihan hyvä. Toista pariskuntaa esittävät Kristo Salminen (joka valitettavasti on isästään valovuosien päässä karismaltaan ja myös näyttelijätyössä, vaikka ihan ok esiintyykin) sekä Pirjo Määttä.

 

Eero Aho ja johtokimppu

London Evening Standard Theatre Awards 2012 ehdokkaat

Tässä vaiheessa on julkaistu ehdokkaat, joista sitten osa karsitaan pois ja osa jää varsinaisiksi ehdokkaiksi... The London Evening Standard Theatre Awards -kilpailuun.

Ehdolla sellaisiakin produktioita mitä olen nähnyt...

Best Play (11 ehdokasta)
*The Curious Incident of the Dog in the Night-Time by Simon Stephens (National’s Cottesloe)
*South Downs by David Hare (Chichester Minerva and the Harold Pinter)


Best Director (16 ehdokasta)

*Tom Cairns for Scenes from an Execution (National’s Lyttelton) (tämän näen marraskuussa)
*Marianne Elliott for The Curious Incident of the Dog in the Night-time (National’s Cottesloe)
*Josie Rourke for The Recruiting Officer (Donmar Warehouse)


Best Actor (16 ehdokasta)

*Rupert Everett, The Judas Kiss (Hampstead)
*Laurence Fox, Our Boys (Duchess)
*Rory Kinnear, The Last of the Haussmans (National’s Lyttelton)
*Luke Treadaway, The Curious Incident of the Dog in the Night-time (National Cottesloe)


Natasha Richardson Award for Best Actress (16 ehdokasta)

*Helen McCrory, The Last of the Haussmans (National’s Lyttelton)


Best Design (13 ehdokasta)
*Bunny Christie, The Curious Incident of the Dog in the Night-time (National’s Cottesloe)
*The Last of the Haussmans (National’s Lyttelton)
*Lucy Osborne, The Recruiting Officer (Donmar Warehouse)


Charles Wintour Award for Most Promising Playwright (11 ehdokasta)
*Stephen Beresford, The Last of the Haussmans (National’s Lyttelton)


Milton Shulman Award for Outstanding Newcomer 
*Jonathan Bailey, South Downs (Chichester Minerva and the Harold Pinter)


Noista mun mielestä ehdottomasti vaikein olisi valita parasta miesnäyttelijää. Mulla tuskaa tuottaisi valinta Luke Treadawayn ja Rupert Everettin välillä...

Frankenstein liput varattu

Varasin nyt sitten reilusti lippuja sekä 16.2. että 16.3. esityksiin Kansallisteatterin Frankenstein-näytelmään. Jos haluat lähteä mukaan, otahan yhteyttä! Ne pitää lunastaa 3 vkon kuluttua.

Lipunmyyjä sanoi että toteutus on suht uskollinen NT:n esitykselle. Mutta ei ole tuplamiehitystä... Odotan mielenkiinnolla.

JCS Tukholmassa, taas!

En varmaan ole ihan terve, mutta ostin itselleni juurikin lipun katsomaan Jesus Christ Superstaria Tukholmaan 16.12. Hyppään samaan kyytiin Anun kanssa, joka on menossa koiranäyttelyyn, ja itse asiassa Tuula ja Pilvikin lähtee koirineen. Ja ehkä mä jopa saatan ottaa Viggon mukaan sinne näyttelyyn. Esitys alkaa klo 15, jotta hyvin kerkee molempiin ja iltalaivalla takaisin.

Sain lipun riviltä 11, eli aika kaukaa... mutta ei haittaa. Kai siitäkin näkee Patrik Martinssonin ja Ola Salon.

55 Days kuvia harjoituksista

Hampstead Theatre julkaisi eilen lisää kuvia tulevasta Mark Gatissin tähdittämästä näytelmästä. Mark esittää Charles I:stä. Olen menossa katsomaan tätä 12.11.

 

Lukuharjoituksia

 PR-kuvien ottamista

 Ja lopulta pukuharjoituksia

Time Out-lehdessä oli myös pieni haastattelu herrasta, ja se on luettavissa täällä.

Did the Charles in your head and the Charles in the play match up for you?

'It's all very consistent with the man as we know him historically. What always fascinates me about him was that he was so slippery - he'd just say anything. If he wasn't king you'd think he was maybe a sociopath, because he would say what he needed to say in the moment regardless of the consequences.'

The Guardian-lehti haastatteli myös Markia viime sunnuntaina.

I'm surprised someone of Gatiss's celebrity still auditions for roles. "It varies. I was offered this and The Recruiting Officer. I auditioned for Season's Greetings and have no qualms about being asked to. But, having been on the other side of the audition table with Sherlock, the truth is that you just don't know. You're not questioning people's ability – they may just not be right. And the awful thing is that you can be wrong." He laughs. "As audiences at Hampstead may be about to discover."

Frankenstein Kansallisteatteriin!

Torstaina tulee myyntiin Kansallisteatterin liput ensi alkukeväälle. Huomasin nimittäin tänään teatterin Facebook-sivuilta tietoa Frankenstein-kilpailusta. Ja sitten selvisi lisää: tammikuussa saa Suomen ensi-iltansa loistava Nick Dearin (& Mary Shelleyn) Frankenstein, mikä meni Lontoon NT:ssa 2 vuotta sitten loppuunmyydyille katsomoille (ja jatkoi voittokulkuaan ympäri maailman NT Live sarjassa).

Näyttelijälistakin löytyi: Olli Ikonen, Ismo Kallio, Maria Kuusiluoma, Minka Kuustonen, Petri Liski, Esa-Matti Long, Antti Luusuaniemi ja Katja Salminen sekä Amos Brotherus / Lauri Karo / Pablo Ounaskari.

Pienen googlettamisen jälkeen päärooleissa nähtäneen (mikäli se tehdään NT:n tapaan että Victor ja Hirviö (Suomessa se on Olio!) - tai lähinnä heidän näyttelijät - vuorottelevat rooleissaan vuoroiltoina) Esa-Matti Lång ja Antti Luusuaniemi, koska he ovat nuorimmat tosta mieskaartista. Lähinnä vaan sikäli mikäli toteutuksessa ollaan myös alasti, niin noi vanhemmat miehet ei ehkä... No, eihän se Creature kovin kaunis ole, mutta pitäisi sen silti maskeerauksen alla olla timmi. Ja rooli on hyvin fyysinen kuiteskin.

Jäämme odottamaan torstaita ja roolituksia. Mika Myllyaho ohjaa.

Jesus Christ Superstar / Göta Lejon 18.10.2012

No... pääsiäisen ensi-ilta oli niin hieno, että jo silloin päätin että uudelleen tämä on nähtävä. Ja Minna lupasi lähteä mukaan, jee!

 Odotellaan että esitys alkaa... Tunnelma katossa!

Pieniä henkilöstövaihdoksia oli, eli Herodeksen, Pontius Pilateksen ja Marian esittäjät olivat vaihtuneet. Tästä syystä myös käsiohjelma oli tehty uusiksi. Joten piti ostaa sitten se uusikin :-)

Mutta Ola Salo ja Patrik Martinsson olivat edelleen päärooleissa, ja varsinkin Patrik oli LOISTAVA. Olan ääni oli jotenkin vaisu, olisiko ollut flunssaa tai jotain tulossa. Meidän paikat oli seiskarivin keskellä ja olihan se loppuunmyyty. Esitykset jatkuvat maaliskuulle asti, ja kai se pitää koittaa jotenkin vielä tulla katsomaan...

Pieniä muutoksia oli myös esityksessä. Sellaisia pikkujuttuja, ja parannuksia ehkä. Se ainakin oli parannus, että loppukohtauksessa missä Juudas laskeutuu katosta ja laulaa nimibiisin, niin Patrik heittää punaisen takin pois ja laulaa lopun paidatta. Siinä vaiheessa oltiin Minnan kanssa molemmat astmakohtauksen partaalla. No huh, mikä mies, ja mikä ääni!!

Vaikka Ola Salo on ihmeellinen ja aivan loistava ja Jeesuksena ihan yliveto, niin tarttee sanoa että Patrik Martinsson varasti kyllä koko show'n. Niinkuin se kyllä teki ensi-illassakin, ei sen puoleen. Kyllä se on äärimmäisen karismaattinen ja vielä sairaan hieno laulajakin. Juudaksen kappaleet kun nyt on vielä suurin osa rokkibiisejäkin.

Hauska loppukaneetti reissulle... Muutaman twitter-viestin taisin laittaa aiheesta P. Martinssonin ylistys. Mä koitin sitä kyllä etsiä Twitteristä, mutta en löytänyt. Noh, herra oli kuin olikin siellä, ja oli retweetannut yhden mun viesteistä. Olikohan vähän noloa... :-)) Mutta on se ihana!

Herrat kiittävät myös orkesteria.

Juu, tämän verran piti rikkoa kuvauskieltoa, että sain otettua loppukumarruksista kuvia. Harmittaa kun toi yksi on epätarkka... kun se ois muuten ollu niin hyvä.

Mark Gatiss & Friends 11.11.

Uskomatonta!! Siis, tämä on niin hienoa ja upeaa ettei ole tosikaan... 11.11. sunnuntaina klo 15 Lontoon Criterion Theatressa on The Game is On - An afternoon with Mark Gatiss and Friends -niminen tapahtuma, ja mulla on sinne liput!! Useatkin vielä.

Tänään kerrottiin sitten ketä ne Markin ystävät on. No, koko Sherlock näyttelijä-porukka, miinus Benedict Cumberbatch. Mikä on ehkä ihan hyvä asia, koska se vaan veisi kaiken huomion...

Mutta siis:

Mark Gatiss

Rupert Graves

Martin Freeman

Andrew Scott

Una Stubbs

Louise Brealey

ja sen lisäksi Steven Moffat ja Sue Vertue.

Tilaisuus on hyväntekeväisyysjuttu ja rahat menee London Gay & Lesbian Switchboardille. Mä joskus aiemmin postasin siitä järjestöstä, kun Markin synttärirahakeräys oli sinne kanssa. Se on järjestön Patron.

Tää on ehkä hienoin juttu ikinä. Mä ostin 2 eturivin lippua, koska sain ennakkotietoa asiasta (Gatissin siippa Ian Hallard laittoi mull siitä viestiä), ja ystäväni Helen, joka lentää Seattlesta just samana päivänä Lontooseen, osti sitten 2 lippua lisää, kolmosriviltä keskeltä. Myydään ne 2 extraa sitten - toinen menee Helenin yhdelle tutulle ja toinen vissiin Marielle (se mun ranskalainen Lontoossa asuva kaveri).

Jesus Christ Superstar traileri (uusintaensi-ilta)

Uusintaensi-ilta oli syyskuussa. Tekivät sitten uuden trailerinkin. Tätä katsoessa voi vaikka pyörtyä.

Ekat promokuvat 55 Daysistä!

Marraskuussa näen tämän, mutta tässä jo hieman esimakua 55 Days näytelmän harjoituksista. Eli harjoituskuvia.

Ja tältä herra Gatiss näyttää sitten Charles I:n roolissa!

Rupert Everett haastattelu

Aivan huikean loistavan Oscar Wilde-tulkinnan esittää kyllä herra Everett. Tässä pieni juttu herrasta... The Judas Kiss näytelmästä juttua eri postauksessa.

Today, Rupert’s Brazilian boyfriend Enrico, who’s a good two decades younger than Rupert, is a regular visitor at her farmhouse. ‘I think on paper she accepts us but I don’t think she’d like us holding hands or anything like that,’ he says.

‘She’s supportive, but do any of that generation really, inside themselves, think two men should be together? I don’t know. I think if my mum found us kissing she’d projectile vomit.’

Tämän parempaa kuvaa ei Rupertista saatu 12.10.

Which might be why Rupert is so, well, un-Rupert-ish today. This is, after all, the flamboyant, quixotic Rupert who became a star at 24, famous for his on-screen love affair with Colin Firth (who remains a close friend) in Another Country and his off-screen tantrums.

That’s right, the same Rupert who revealed with astonishing honesty how he mixed with film stars, models, junkies, hobos and rent boys in his brilliant autobiography Red Carpets And Other Banana Skins, but fell out with Madonna after calling her an ‘old, whiny barmaid’.

Our Boys Lontoon ensi-ilta 3.10.

Muutama juttu liittyen Duchess Theatren Our Boys-näytelmän ensi-iltaan... eli kuvia ensi-illasta ja Laurence Foxin haastattelu Independent-lehdestä. Oli mulla blogin luonnoksissa, ja unohtanut päivittää...

Oli kyllä hyvä näytelmä.

Viime viikon Time Out lehdestä pieni kritiikki.

His new role is also quite a departure from the Fox norm. Best known for playing cerebral sidekick Sgt Hathaway to salt-of-the-earth Inspector Lewis, period romantics (Gosford Park, Becoming Jane, A Room with a View) or posh officers (Colditz, Ultimate Force, The Last Drop), he is now playing a foul-mouthed, over-sexed squaddie. Joe is the central character in Our Boys, Jonathan Lewis' warts, wheelchairs-and-all play set in a military hospital in 1984; initially the ward joker, he gradually reveals the full, tragic, extent of his PTSD. It's been a challenge on many levels. "All I'm trying to avoid is going 'ooh-arr'," says Fox. "I can't be speaking like this, can I? ".

Bertie Carvel eli mysteerimies!

Eikä tarttenu edes mitään suuria salapoliisitaitoja! Eli se mysteerimies, jonka nimmarin sain ja kenen kanssa poseerasin NT:n stage doorilla torstaina, on saanut henkilöllisyyden. Bertie Carvel on herran nimi ja oli mm. Sherlock-jaksossa The Blind Banker, se pankkiiri joka pyytää Sherlockin apua. Ja Crimson Petal and the White-sarjassa. Ja yhdessä Doctor Who jaksossa. Ja ties vaikka missä. Heh heh.

Hyvä että selvisi ettei tarvinnut elää epätietoisuudessa. Näyttää vaan niin erilaiselta viiksien kanssa ja noin lyhyessä tukassa. Oli NT:llä Damned by Despair-näytelmässä sillon torstaina. Ja DW-yhteys selittää sen miksi ne nuoret miehet sitä kyttäsi kanssa.

Lontoon tuliaiset

 

 Pääsylippuja...

 

Ja käsiohjelmia

The Judas Kiss / Hampstead Theatre 12.10.2012

Hampstead Theatre sijaitsi suht uudessa teatterirakennuksessa (10 v) eli hyvin moderni oli. Pienehkö. Paikat oli tosi hyvät, olikohan se nyt neljännellä rivillä keskellä tai jotain. Valokuvaus oli ehdottomasti kielletty - ja ymmärrän nyt hyvin miksi :-)

David Haren näytelmä The Judas Kiss kertoi kahdesta päivästä Oscar Wilden elämässä. Ensimmäisessä näytöksessä se päivä jolloin hän päätti jäädä Englantiin ja joutui pidätetyksi. Toinen näytös sitten kuvasi yhtä päivää Napolissa, missä asuivat Bosien kanssa joitain kuukausia sen jälkeen kun Wilde pääsi vankilasta.

Mä pidin kovasti Haren näytelmästä The South Downs jonka näin kesäkuussa. Ja tämä ei ollut yhtään huonompi, päinvastoin. Australialainen Neil Armfield ohjaa kaikkia seitsemää näyttelijää taidokkaasti. Lavastus on aika pelkistetty; ensin hotellihuone, ja sitten nuhruinen ja köyhä napolilaishuone.

Näyttelijät on kaikki erinomaisia. Mutta tietysti show'n päätähti on ihana Rupert Everett, joka tekeekin todella upean roolisuorituksen Wildenä. Jostain luin että käyttää "läskipukua", koska olisi muuten ollut liian solakka Wildeksi. Everett on pitkä mies (193 cm), joten senkin puolesta sopii hyvin Wildeksi. Joka oli suht saman pituinen. Oli se loistava, ei ihme että on kehuttu...

Toinen joka teki huikean tulkinnan itsekeskeisestä ja suoraan sanottuna aika hirveästä persoonasta eli Wilden rakastaja Bosiesta oli Freddie Fox. Siitä asti kun näin tämän kerubikasvoisen nuoren näyttelijän viimeisimmässä Kolme Muskettisoturia leffassa, niin olin myyty. Huh. Fox oli varsinainen keikari, joka esitti Bosieta ääreishyvin. Ja koska se on vähän sellainen hippiäismallinen, niin sopi oikein hyvin Everettin pariksi.

Wilden ensimmäistä rakastajaa Robbie Rossia esittää myös varsin mallikkaasti Cal MacAninch. Lisäksi nähdään kolme hotellityöntekijää sekä toisessa näytöksessä Bosien italialainen rakastaja Galileo (Tom Colley). Kukaan ei ollut kyllä huono ja erityisesti pitää nostaa hattua Tom Colleylle, koska Galileo oli käytännössä koko toisen näytöksen ilkosillaan.

Ja sen lisäksi että pelkästään italiaa puhuva rakastaja on alasti, niin on sitä aatamin puvussa myös Freddie Foxkin. Kun toinen näytös alkoi ja sänky valaistiin, ja sieltä mönki alaston valeitaliaano sekä alaston Fox. Luulin että siinä vaiheessa lähtee joko järki tai taju. Onneksi melko pian tämä (Fox siis, ei mun järki eikä taju) kääriytyi lakanaan, mutta sekin oli mun mielenterveydelle pikkasen liikaa... Siis herttileijaa sentään. Oli sillä ihana takamus(kin) :-)

No mutta täydellisestä vartalosta huolimatta Fox oli roolissaan erinomainen. Ihan oikeasti.

 

Rikoin kuvauskieltoa loppukumarrusten aikana.

Kaikki esitykset on jo kauan olleet loppuunmyytyjä ja itse asiassa tänään maanantaina näytelmä lähtikin maakuntakierrokselle Hampstead Theatren jälkeen. Ja sen jälkeen se siirtyy Duke of York's Theatreen WestEndille. Koitan mennä katsomaan uudelleen, sen verran hieno oli. Kaivelen tähän vielä kritiikkejä myöhemmin mukaan.

 Freddie vaatteet päällä ja ihana tukka peitettynä :-(

Näytelmän jälkeen jäätiin hengaamaan siihen aulaan, koska paikassa ei ole mitään stage dooria erikseen. Tosi pian herrat saapuivatkin ulos. Mutta sitten kamera temppuili ja kuvaaja sössi ja multa meni hermo. Sain sentään pääosamiehiltä nimmarit käsiohjelmaan ja kummastakin huonot kuvatkin. Kumpikin oli kireän oloisia ja kiireisiä. Ja tämän jälkeen olin minäkin.

 Ainoa kuva Rupertista...