2012 vuosikooste teatterista

No jos kävin 2011 vuonna paljon teatterissa, niin 2012 oli sitten kertarysäyksellä aktiivisempi vuosi silläkin saralla!

Vai mitä sanotte tästä:

5.1. Sorin Sirkus joulushow 2011 Nurja
11.1. Vuonna 85 remix gtp / Tampereen Työväen Teatteri, Tampere
14.1. Dance of the Vampires / Seinäjoen Kaupunginteatteri, Seinäjoki
19.1. Ota Syliin / Tampereen Työväen Teatteri, Tampere
20.1. Anna-Liisa / Tampereen Työväen Teatteri, Tampere

3.2. Godota Odottaessa / Kansallisteatteri, Helsinki

7.3. Less Than Kind / Theatre Royal Windsor, Windsor
8.3. Recruiting Officer / Donmar Theatre, London
8.3. Being Shakespeare / Trafalgar Studios, London
18.3. Viisi Vekkulia / Nokian Työväen Teatteri, Nokia
28.3. Teekkarispeksi '12 Olipa Kerran / Pakkahuone, Tampere
29.3. Hiiriä ja Ihmisiä / Tampereen Teatteri, Tampere
31.3. Pikku Vampyyri / Lahden Kaupunginteatteri, Lahti

4.4. Sudenmorsian / Tampereen Työväen Teatteri, Tampere
8.4. Jesus Christ Superstar / The Göta Lejon, Tukholma

12.6. South Downs & The Browning Version / Harold Pinter Theatre, London
13.6. After the Dance / National Theatre Archive, London
13.6. Frankenstein / National Theatre Archive, London
14.6. Henry V / The Globe Theatre, London
14.6. Frankenstein / Odeon Cinema (NT Live)

11.7. Mustalaisleiri Muuttaa Taivaaseen / Nokian kesäteatteri, Nokia
14.7. Housut Pois! / Samppalinnan kesäteatteri, Turku
19.7. Kuuma Kesä 85 / Pyynikin kesäteatteri, Tampere
25.7. The Boy Friend / Ypäjän Musiikkiteatteri, Ypäjä

1.8. Lainahöyhenissä / Komediateatteri, Tampere
2.8. Kuuma Kesä 85 / Pyynikin kesäteatteri, Tampere
7.8. Homo! / Tampereen teatterikesä, Tampere (Kansallisteatteri)
8.8. Sakespearen Kootut Theokset / Hämeenlinnan kesäteatteri
13.8. The Curious Incident of the Dog in the Night-time / National Theatre, London
14.8. The Doctor's Dilemma / National Theatre, London
15.8. Henry V / The Globe Theatre, London
20.8. Frankenstein / Plevna, Tampere (NT Live)
22.8. Jesus Christ Superstar (concert) / Lahden kaupunginteatteri, Lahti
27.8. Frankenstein / Plevna, Tampere (NT Live)

6.9. Trainspotting / Linnateatteri, Turku
17.9. The Curious Incident of the Dog in the Night-time / Plevna, Tampere (NT Live)

10.10. Our Boys / Duchess Theatre, London
10.10. The Last of The Haussmans / National Theatre, London
11.10. Twelfth Night / The Globe Theatre, London
12.10. The Judas Kiss / Hampstead Theatre, London
18.10. Jesus Christ Superstar / The Göta Lejon, Tukholma
29.10. He Eivät Asu Enää Täällä / Kansallisteatteri, Helsinki

2.11. Klassikot Lavalla / kulttuuriravintola Kivi, Tampereen Teatteri, Tampere
10.11. The Hound of the Baskervilles / Queen's Theatre, Hornchurch, London
10.11. The Effect / National Theatre, London
12.11. 55 Days / Hampstead Theatre, London
13.11. Scenes From An Execution / National Theatre, London
21.11. Lento / Tampereen Työväen Teatteri, Tampere
30.11. Hair / Lahden Kaupunginteatteri, Lahti

1.12. Sudenmorsian / Tampereen Työväen Teatteri, Tampere
1.12. Vuonna 85 remix gtp / Tampereen Työväen Teatteri, Tampere
14.12. Sorin Sirkus joulushow 2012 Kujalla
16.12. Jesus Christ Superstar / The Göta Lejon, Tukholma
28.12. Hamlet / Helsingin Kaupunginteatteri, Helsinki

Se tekee siis yhteensä 55 esitystä. Aika monta ja vähän päälle...

Okei, osan näin useamman kerran, eli Frankenstein neljä kertaa (kaksi kumpanakin versiona, tosin NT Livenä), Jesus Christ Superstarin kolmasti, Henry V kahdesti, Sudenmorsian kahdesti, Vuonna 85 kahdesti (ja aiempina vuosina n. 4-5 kertaa), Kuuma Kesä 85 x 2, Curious Incident x 2 (toinen NT Live, toinen teatterissa).

Enenevässä määrin näemmä mun teatterissakäynnit suuntautuu ulkomaille. Tällä kertaa kolmesti Tukholmassa (okei, kyseessä sama näytelmä), ja peräti 20 Briteissä! Lisäksi muilla paikkakunnilla oli 13 näytelmää ja loput Tampereella. Elokuu kiireisin, 10 näytelmää ja toukokuu oli hiljaisin, koska silloin ei ollut ainuttakaan!

Suosituin teatteri oli National Theatre Lontoossa, siellä näin peräti 7 esitystä (jos NT arkiston laskee mukaan). Suomalaisista Tampereen Työväen Teatteri, myös 7 esityksellä (joista yksi oli Kansallisteatterin Homo! Teatterikesässä).

Vuonna 2013 näytelmiä on luvassa myös aikalailla, huhtikuun loppuun asti on nyt varattu/ostettu liput 26 esitykseen... Ja siihen tulee varmaan vielä muutama lisäys, ainakin toivon mukaan NT:n Othello, kunhan ilmoittaisivat esityspäivät.

Osa on uusintaa tältä vuodelta, esim. The Judas Kiss Lontoossa (vaihtaa teatteria), The Curious Incident Lontoossa (vaihtaa teatteria), Jesus Christ Superstar Tukholmassa, ja sitten Kansallisteatterin Frankensteiniin on liput kolmeen esitykseen. Ja meinasin käydä katsomassa myös Tampereen Teatterin Klassikot Lavalla uudelleen. Pelkästään tammikuussa on 8 näytelmää!

Hamlet / Helsingin kaupunginteatteri 28.12.2012

Nykyään taitaa aika monella suomalaisellakin teatterilla olla tapana julkaista traileri tulevasta esityksestä. Yllä Helsingin Kaupunginteatterin Hamlet-traileri.

Eilen tuli esitys nähtyä, ja olihan se. Moderni. En oikein vieläkään osaa sanoa pidinkö siitä ja minkä verran. Paikat olivat erinomaiset, 7. rivin keskellä. En ole pitkään aikaan käynyt Helsingin kaupunginteatterissa, enkä muistanut miten isot jalkatilat siellä onkaan. Lavastus oli niukkaa, taustalla varastorakennus/kerrostalon profiili ja autotalli, vessat ja ruumishuoneen kylmälokerot. Erinomaisesti soittava bändi (Tommi Lindell, Yrjänä Sauros, Petrus Kähkönen) oli sijoitettu ruumishuoneen katolle.

Muutoin oli parivuode, siirrettävä baaritiski, siirrettävä ruokapöytä ja irtotuoleja. Puvustuksessakaan ei ollut häivettäkään Shakespearesta: nahkatakkia, poplaria, farkkuja, sellaisia tavallisia nykyajan vaatteita. Hamletin äidillä sentään oli punaiset kengät melkein kokoajan, ja lopussa muutenkin punaista. Mutta värit olivat aika vaisuja, ainoana valopilkkuna nuo punaiset asusteet.

Suurin pettymyksen aihe oli kieli. Veijo Meren suomennos on vaan kadottanut kaiken Shakespearen lyyrisyyden, kauneuden ja riimitykset. En nyt tarkoita että pitäisi olla Paavo Cajanderin aikaisia käännöksiä, mutta esim. Lauri Siparin on toimineet musta oikein hyvin.

Tätä Hamletin kieltä ja Shakespearen suomennoksia yleisestikin pohtiessani tänään, löysin netistä kiinnostavan Jaana Kristensenin Tampereen yliopistolla 1995 julkaistun sivulaudaturtyön Hamletin viidestä suomennoksesta. 

Hamletin teksti on vuoroin proosaa, vuoroin silosäettä. Silosäe (blank verse) on viisipolvinen jambi eli viidestä kaksitavuisesta, nousevasta runojalasta koostuva mitta. Mitta perustuu tavujen painoon, ei laajuuteen. Shakespeare kirjoitti silosäkeitä melko vapaasti eli hän rikkoi mittaa. Näin hän vältti yksitoikkoisuuden ja sai silosäkeen palvelemaan tarkoituksiaan. Shakespearen silosäe on pääsääntöisesti riimitöntä; riimillisiä säepareja esiintyy vuorosanojen tai erityisesti kohtauksen lopussa. Soneteissa Shakespeare käyttää riimiä samalla tavoin päättämään kokonaisuuden. Riimillä on tosin saattanut olla myös hyvin käytännöllinen merkitys: se on ilmaissut kohtauksen päättymisen näyttämöapulaisille tai lavan ulkopuolella oleville näyttelijöille.

Näytelmien kieli oli Shakespearen aikaan enimmäkseen runomuotoista. Myös Shakespearen varhemmissa näytelmissä silosäe hallitsee, proosan osuus lisääntyy myöhemmin. Proosan ja silosäkeen vaihtelulla on näytelmässä sisällöllinen merkitys: mittaan kirjoitettu teksti on vakavampaa ja intensiivisempää, proosan sävy on tuttavallisempi. Hamlet puhuu hulluuskohtauksissaan proosaa, samoin usein Poloniukselle, kun taas Horation ja Hamletin keskustelut ovat lähes yksinomaan mittaan kirjoitettuja. Palvelijoiden ja rahvaan vuorosanat ovat aina proosamuotoisia.

Mä jäin tota sit enemmänkin lukemaan ja surffailin netistä lisätietoja eri Shakespearen suomennoksista. Siksi tämän päivityksen rustaaminen kesti monta tuntia :-)

 

Niin siis, takaisin näytelmään. Jos sitten vaikka sananen näyttelijöistä. Ihan kelpo esityksiä kaikilla, ei siinä mitään. Jouko Klemettilä Osricin roolissa oli hyvä, varsinkin loppupuolella ollut kohtaus :-) Tosin on hieman haikeaa nähdä ennen niin sutjakka mies keski-ikäistyneenä. Okei, Teatteri Pienen Suomen Kellopeli appelsiinista on kohta aikaa 22 vuotta, mutta silti :-) Se on se rooli mikä mulle oli SE Klemettilän rooli.

HS kirjoitti Klemettilästä silloin näin:

Ja se, että tämä kaikki myös toteutuu Jouko Klemettilän näyttelijäntyössä, on miltei uskomatonta. Nuori mies on todellakin imenyt sisäänsä ja muuntanut ilmaisuksi, charmiksi, valo- ja vetovoimaksi Burgessin teoksen keskeiset teesit. 

Hänen Alexinsa on älykäs, sivistynyt, täynnä nuoruuden hurmaa ja - täynnä pahuuden sysimustaa energiaa. Hän kohtaa saaliinsa hymyillen kuin koulupoika ja jo kohta uhri makaa maassa päänahka auki viillettynä. Se on Alexin elämää. Se on Pienen Suomen esityksen ydintä. 

Klemettilä osaa tehdä kaiken oikein, uskottavasti, vaikeaa tekstiä mestarillisesti halliten ja siis ilmeisesti sitä oikein ajatellen. 

Yksi suomalainen suosikkinäyttelijäni eli Esko Salminen kuningas Claudiuksena on ihan mukiinmenevä, mutta ei kuitenkaan mitenkään superihmeellinen. Mä rupesin yöllä kotiin palattuani oikein katsomaan missä kaikissa rooleissa mä olen sitä viime aikoina nähnyt, ja on niitä aika paljon. Periaatteessa käyn katsomassa kaiken missä herra esiintyy. Ofelian esittäjä Anna-Maija Tuokko oli raikas ja myös hyvä laulaja. Tiia Louste Hamletin äitinä oli kuivakka ja vähän väritön, niistä punaisista kengistä huolimatta. Sen sijaan Asko Sarkola oli musta hyvä Polonius, hieman liian asiallinen ja nariseva tosin.  

Kari Mattila alati virnuilevana Horationa esiintyi myös kiitettävästi, mutta se oli ehkä liian rento hetkittäin. Se palvova suhde Hamletiin tuodaan kuitenkin hyvin esille; sitäpaitsi Horatio tuntee Hamletin parhaiten ja tukee tätä kaikissa päätöksissä. Mitään moitittavaa en löydä myöskään Tommi Rantamäen Laerteksesta, Valtteri Tuomisen Rosencranzista kuin Sami Uotilan Guildensternistäkään. Muutenkin vihjaillaan hieman Hamletin intiimimmästä suhteesta niin Horation, Laerteksen kuin oliko se nyt Guildensternin vai Rosencranzin kanssa. Mitään omatunnontuskia ei Hamletilla näiden listimisessä kuitenkaan ole.

Gonzagon murhan tanssikohtaus on tosi hieno, mustiin pukeutuneet tanssijat ja valoilla toteutettu systeemi.

Jätin parhaan tietenkin viimeiseksi. Ehdottomasti Suomen teatterinäyttelijöiden kirkkaimpiin tähtiin kuuluva Eero Aho ei pettänyt taaskaan (ja pakko tunnustaa etten ole vieläkään tainnut nähdä yhtään Ahon tähdittämää leffaa tai tv-sarjaa, kun kotimaisia sellaisia katson niin huonosti. Siksi tuo teatterinäyttelijä-termi.). Kyllä tämä esitys lepää Ahon sutjakoilla harteilla. Mies on hauska, salskea ja notkea - tämä Hamlet kun kiipeilee ja loikkii ja koikkelehtii myös. Poloniuksen mattoon käärittyä ruumista pitkin raahatessaan ja Oidipus-näytelmää katsoessaan Aho oli erityisen viihdyttävä. Vaikka se rento kielenkäyttö hetkittäin hämää - ei sillä etteikö Shakespearen näyttelijät kiroilisi - niin se sopii tähän esitykseen. Aho osaa näytellä Hamletin hulluuskohtaukset hyvällä intensiteetillä. Viime vuosina olen nähnyt suurimman osan Ahon näytelmistä, ja on kyllä todella vakuuttava, niin komedioissa kuin vakavimmissakin jutuissa. Kai mä siitä voisin puhua vaikka kuinka kauan, mutta kukaan ei jaksa varmaan lukea näitä nyt muutenkaan :-)

Aho ja Salminen sekä tietysti Shakespeare sai mut alunperin tätä katsomaan. Mietin justiinsa, että vaikka en oikein vieläkään osaa sanoa oliko tämä hyvä vaiko ei, niin haluaisin nähdä sen kyllä uudelleen. Siinä tapahtui niin paljon kaikkea. Ilmeisestikään mikään iso kassamagneetti ei ole ollut, ja olen kuullut että ihmisiä on lähteny pois kesken kaiken. Nytkin katsomossa oli reilusti tilaa, permanto oli suht täysi kyllä.

Ai niin, loppukohtaus miekkailuineen oli huikea!!

Kotimatkalla pohdin paljon suomalaisten teatterissakävijöiden suhdetta Shakespeareen ylipäätään. Varmaan suurimmalle osalle ihmisiä tulee herrasta mieleen sukkahousuihin pukeutunut hemmo joka puhuu käsittämättömän koukeroista ja vanhahtavaa kieltä pääkallo kädessä (tässäkään Hamlet-versiossa ei ollut pääkalloa muuten). Ihmiset ei jaksa mennä katsomaan sellaista (vaikkei se mikään totuus Shakespearesta olekaan).

Sitten kun tehdään modernilla otteella ja modernilla kielellä, niin ei sekään vedä katsojia. Kai se olisi hyväksyttävä, ettei meidän kulttuuriin ja perinteeseen kuulu Shakespeare. Se on teatterintekijöille varmaan kauhean kaksipiippuinen juttu: toisaalta kyseessä on näytelmäkirjallisuuden klassikot, ja toisaalta niin taiteelliset teokset etteivät ne houkuttele ns. suurta yleisöä. Kai niillä menestysmusikaalien tuotoilla sitten kustannetaan näitä "kuivia klassikkoja". Mä olen kuiteskin iloinen että niitä silti tehdään, Suomessakin. Vaikka mieluiten luen nämä alkukielellä, niin haluan teatterissa nähdä niitä myös suomeksi...

Mutta jaksaako suomalaiset käydä sankoin joukoin katsomassa Aleksis Kiveäkään? En usko, että se vetää ns. "suurta yleisöä" yhtään sen paremmin kuin Shakespearekään. Suuret massat käyvät mieluummin kesäteattereissa katsomassa hömppää tai talvisaikaan kevyitä komedioita tai musikaaleja, sellaisia varmoja hittejä. Ja mikäs siinä, pääasia että käyvät edes jossain. Kai mä olen niin outo, että Kiveä en jaksaisi mennä katsomaan, muuta kun poikkeustilanteissa, mutta Shakespearea katsoisin vaikka joka viikko. Olen mä Nummisuutarit nähnyt Ryhmäteatterin Suomenlinna-versiona, koska siinä oli Martti Suosalo :-) Ja se oli erinomainen.

Mutta summa summarum, haastava tulkinta, mutta katsomisen arvoinen!!

Kuvien copyright Helsingin Kaupunginteatteri

Met Opera Aida / Finnkino 18.12.2012

Juuri ennen joulua kerkesi vielä hyvin myös piipahtamaan Metropolitan Operassa, New Yorkissa. Tosin vain Tampereen Finnkinolla, mutta kuiteskin. Kun varaa paikat ajoissa, saa ne keskeltä salia ja keskeltä riviä.

Pääroolissa Aidana ukrainalainen sopraano Liudmyla Monastyrska, joka debytoi Metissä tässä produktiossa. Hyvin lauloi, vaikka olikin varsinainen maatuska (oma mielikuva Aidasta on hivenen nuorempi ja vetreämpi). Väliajan haastatteluissa tarvitsi tulkkia. Egyptiläisenä sotaherrana ja Aidan rakastettuna Radamesina lauloi Roberto Alagna. Aidan kilpakosijana ja Egyptin prinsessa Amneriksena Olga Boridina, joka oli musta parempi laulaja kuin Monastyrska.

Aida ja Amneris

Varsin suureellinen juttu, kaikkine hevosineen ja hirmuisen suurine avustajajoukkoineen. Pitkäkin oli, kuin nälkävuosi (hieman vajaa 4 tuntia), mutta kaksi väliaikaa oli silti jo hieman ylimitoitettua. Lavastukset oli kyllä upeat!! Hauskinta näissä Met Operan jutuissa on väliaikahaastattelut ja systeemit, kun seurataan sitä lavastusten vaihtoa ja muuta. Nytkin haastateltiin niiden hevosten kouluttajaa/hoitajaa, miten hepat saadaan totutettua oopperaan ja lavalla oloon.

Aika paljon oli katsojiakin, vaikka Plevnan 2-sali onkin kyllä iso, niin kyllä meitä siellä varmaan kuutisenkymmentä oli, vaikka esityksiä onkin kaikkiaan 3.

Hassua kyllä miten pienessä tilassa orkesteri soittaa, kuin sillit suolassa.

Näissä MetOpera Live-jutuissa tuntuu kyllä kuin istuisi eturivin paikoilla. Äänentoisto on hyvää, jos kohta nyt muutaman kerran ääni katosi hetkeksi kokonaan (tästä saimme kyllä varoituksen etukäteen). Ja sitten joukkokohtaukset nähdään kauempaa...

Kuvan copyright Metropolitan Opera.

Jesus Christ Superstar / Göta Lejon 16.12.2012

Tukholmassa koiranäyttelyreissun yhteydessä tuli piipahdettua, ja taas vaihteeksi (kolmatta kertaa) katsomassa myös miltä Patrik Martinsson näyttää ja kuulostaa...

Niin, siitä teatterista. Pitäskö siitäkin sanoa jotain? Paikka oli 11. rivillä, himpun verran liian takana, mutta ok. Esitys oli taas todella hyvä... Isompia muutoksia en huomannut edelliseen nähden. Simonin roolin lauloi understudy. Oli se vaan ihana esitys :-) Mun takana istui isä kahden n 10 v kakaransa kanssa, jotka pölisi kokoajan, minä sekä pari muuta mulkoili niitä ja sanoikin pari kertaa... Huoh.

 

ps. ja liput seuraavaan esitykseen helmikuulle on jo varattu, lähdetään Nokian Nipojen kanssa kevättalven retkelle :-))

Kujalla / Sorin Sirkus 14.12.2012

Perinteinen Sorin Sirkuksen Joulushow oli tänä vuonna vuorossa poikkeuksellisesti jo ENNEN joulua!! 14.12. mentiin porukalla, teemalla "äidit ja tyttäret" :-)

Mulla oli pienenpieni epäilys tästä tämän vuoden otsikosta, joka oli Kujalla. Katukulttuuria... eli kaikkea semmosta mistä mä en nyt NIIN kauheasti innostu.

 Sorin Sirkuksen monipuoliset nuoret taiturit seikkailevat tänä jouluna spraymaalin tuoksuisten katujen vilskeessä. Kirjava joukko tasapainoilee ja temppuilee ilmassa ja maassa ja leikkii tulella. Urbaanit rytmit sekoittavat soppaa ja osa heistä on täysin kujalla.

Mutta joo, hienoahan meno taas kerran oli, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Se oli ehkä ainoa negatiivinen asia, että aiempien vuosien tapaan ei ollut livebändiä vaan dj. Kaikki muu sen sijaan oli taas huikeaa sirkusta parhaimmillaan!! Lavastus, puvustus ja mikä tärkeintä: taitavat nuoret ja upeat temput!! Sai nauraa, sai pidättää henkeä ja melkein liikuttua joissain kohdissa.

Yksittäisesityksiä, parijuttuja ja ryhmäsysteemejä - kaikki toimi yhtä hyvin. Okei, välillä sattui mokia, mutta yleisö on aina yhtä kannustavaa :-)

Ihan huikeaa, joka vuosi!  Mutta missä oli pelottava popcornmyyjä-hemmo??


Kuvien copyright Mia Bergius.

London Evening Standard Theatre Awards 2012

Lokakuun lopulla kerroin ehdokkaista, ja nyt muistaessani päivitän voittajatkin, vaikka palkinnot on jaettu jo aikaa sitten... Marraskuun lopulla itse asiassa. Mutta asia jäi vaivaamaan, kun listasin ehdokkaita, ja sitten en koskaan palannut kertomaan kuka palkittiin. Siis 58. London Evening Standard Theatre Awards!

Ei mun suosikeista pärjänny kukaan, höh :-( Katsoin netistä lähetystä ja siellä oli paljon suosikkeja jakamassa palkintoja, mm. Ian McKellen tuota viimeistä, Judi Denchille (se oli aika liikuttava hetki).

Evgeny Lebedev, Judi Dench & Ian McKellen

Neliminuuttisen videokoosteen illasta voi kyllä edelleen katsoa. Siinä pääsee ääneen moni mun suosikki: Ian McKellen, Roger Allam, Damian Lewis, Stephen Fry... David Hare kehuu kiitospuheessaan Lontoon teatteria, ja kuvissä vilahtaa tyyppejä Bill Nighystä Luke Treadawayhin ja Colin Firthiin. Ja Judi Denchin kiitospuhe sai silmän kostumaan. National Theatren taiteellinen johtaja Nicholas Hytner piti myös aika tulikivenkatkuisen puheen teatterin puolesta ja kulttuurialan määrärahojen leikkauksia vastaan.

Best Play
Constellations By Nick Payne (Royal Court Upstairs)

Best Director
Nicholas Hytner Timon of Athens (National’s Olivier)

Best Actor
Simon Russell Beale Collaborators (National’s Cottesloe)

Natasha Richardson Award for Best Actress
Hattie Morahan  A Doll’s House (Young Vic)

Ned Sherrin Award For Best Musical
Sweeney Todd Chichester Festival and Adelphi

Best Design
Soutra Gilmour Inadmissible Evidence (Donmar Warehouse) and Antigone (National’s Olivier)

Charles Wintour Award For Most Promising Playwright
Lolita Chakrabarti Red Velvet (Tricycle)

Milton Shulman Award For Outstanding Newcomer
Matthew Tennyson Making Noise Quietly (Donmar Warehouse)

Beyond Theatre Award

Danny Boyle and his creative team For the Opening Ceremony of the London 2012 Olympics

Lebedev Special Award
Nicholas Hytner For his dynamic directorship of the National Theatre

Editor’s Award
David Hare For his contribution to theatre

Burberry Award for Emerging Director
Simon Godwin

Moscow Art Theatre’s Golden Seagull Award
Judi Dench For her contribution to world theatre

Sudenmorsian / Tampereen työväen teatteri 1.12.2012

Marras-joulukuun vaihteen viikonloppu oli kyllä hyvin kiireinen. Perjantaina Hair-musikaali Lahdessa, lauantai-iltana Vuonna 85 musikaali, ja iltapäivällä Nokian Nipot kokoontuivat Tampereen Työvikseen katsomaan Sudenmorsian-näytelmää. Mä olin sen pääsiäisenä nähnytkin, mutta kun Jaana ja Riitta alkoivat puhumaan asiasta, niin... Ja se on vaan NIIN loistava, että voi uudelleenkin katsoa.

Meillä oli parvekkeen ekalla rivillä paikat. Harmi kyllä käsiohjelmat oli loppu, koska kyseessä oli vika esitys. No, mulla sellainen on, mutta muut Nipot ois halunnu.

Esityksen jälkeen siirryttiin Gastropub Tuulensuuhun nauttimaan hyvästä siideristä ja herkuista. Mun ilta jatkui siellä samaan syssyyn kun espoolaiset teatterivieraat Ullis ja JP saapuivat. Siitä sitten jatkettiin takaisin Työvikseen katsomaan Vuonna 85 spektaakkelia.

Vuonna 85 (+kasaribileet) / Tampareen työväen teatteri 1.12.2012

1.12. oli Tampereen Työväen Teatterissa yksi viimeisimpiä esityksiä tästä musiikkinäytelmien klassikosta eli Vuonna 85 spektaakkelista. Vaikka sen on aika monta kertaa jo nähnytkin, muistaakseni 6-7, niin jaksaa sen aina katsoa uudelleen...

Esitykset loppuivat vihdoin, ja viimeinen näytös oli sitten 21.12. On se vaan hyvä... No, me oltiin kuiteskin perjantaina hyvillä paikoilla, ja liputkin maksoivat tuplasti normiteatterilippuihin nähden. Sillä rahalla sai sitten esityksen jälkeen lihapullia, salaatteja ja ylipäätään 80-lukuhenkisen seisovan pöydän, sekä Alabama House Bandin soittamassa klassikoita. Niin, ja dj soitti kaikkia kamalimpia hittejä aikakaudelta. Lopulta taksilla kotiin :-O

Jopa Yle kirjoitti ilmiöstä ja sen loppumisesta... Siellä loppubileissä muuten oli lavalla (yhdessä Mauno Pepposen kanssa) Eppujen Pantse ja Torvinen :-)

Nyt sitten vaan uutta Koivusalon leffaa odotellessa... näyttelijät on suurimmalti osin eri (vahinko) mutta katsotaan mitä siitä tulee... Mulla on kyllä liput kutsuvierastilaisuuteen, mikä tulee Finnkinolle suoraan Tampere-talolta juhlavierasgaalasta 23.1.2012

Hair / Lahden kaupunginteatteri 30.11.2012

Marrakuun viimeisenä perjantaina tuli käytyä Lahden kaupunginteatterissa katsomassa hippimusikaali Hair. Oikein hauska tuotanto! Iso hieno livebändi, upeat lavasteet ja valot sekä hulppeasti puettu ja notkea näyttelijäkaarti! Vanha hippi Hector oli useassa roolissa, niin vanhana hippinä (heh heh), kersanttina kuin Margaret Meadinakin. LAMKin musiikkiteatterilinjalta oli paljon porukkaa.

Hyvää musiikkia ja hienoja tanssikohtauksia! Päärooleissa Claudena Timo Välisaari ja Bergerinä Kai Vaine. Mun suosikki oli kuiteskin lyhyt ja elastinen Tuukka Raitala Woof Donovanin roolissa.