Saksalainen pitkänlinjan teatteriryhmä Familie Flöz on vieraillut
Suomessa paljon ja usein. Mutta minä en ole koskaan heitä onnistunut bongaamaan.
Onneksi Jyväskylän kesän toinen ilta natsasi vihdoin että onnistuin näkemään
Hotel Paradison. Jyväskylän kaupunginteatterin suuri katsomo oli täpösen täynnä
ja korviahuumaavat aplodit tulivat esityksen jälkeen enemmän kuin ansaitusti.
Kyllä oli meinaan nerokasta, hauskaa, viihdyttävää ja mustanpuhuvan riemukasta
koko esitys.
Kumartamiskuva omani.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Vuoristohotellia pyörittää kepin kanssa köpöttävä kipakka mummeli,
tämän lemmenkipeä poika ja uudistushaluinen tytär. Siivojalla on kleptomaanisia
taipumuksia, kokilla äreä koira ja ärhäkkä sirkkelintapainen. Paikassa sattuu
ja tapahtuu; vieraita tulee ja menee, ihmeitätekevä kaivovesi saattaa myös
houkutella paikalle. Makaabereja sävyjäkin nähdään, mutta nekin saavat katsojat
hysteerisen naurun partaalle. Öisin hotellissa tapahtuu kuitenkin outoja, kun
perheen edesmennyt isä lähtee seikkailemaan. Hotel Paradison pyöröovien takana
ei kaikki ole ihan siltä miltä näyttää.
On uskomatonta miten vain neljän esiintyjän voimin saadaan
esitettyä lukuisat tyypit. Puku/peruukkivaihdot ovat kyllä nopeita. Lisäksi
kukaan ei esiinny omalla naamallaan, vaan kaikilla on kuminen groteski naamari.
Oma suosikkini on ehkä lakonisesti
olkapäitään kohatteleva kokki, joka laskee lentäjänlasit otsaltaan sirkkeliä
käynnistäessään. Ja huvittava poliisi/etsiväkaksikko; oliko toinen Tintti-isä
Hergen näköinen?
Esitys on ollut valtava menestys ympäri maailman. Ja en ihmettele
yhtään. Kieltä ei todellakaan tarvita; eleet ja ilmeet ja loistava
näytteleminen ja ilmaisu riittää. Käsittämättömän hienoja tanssikuvioita, kuten
vaikkapa asiakkaaseen ihastuneen hotellinjohtajan tai pikkolon ja johtajan dance battle!
Hotelli on kotoisa, nukkavieru, tummia puupaneleita ja musiikkina vanhoja
iskelmiä vinyylikiekoilta. Menneen ajan tunnelmaa. Mulle tuli hetkittäin tunnelmasta mieleen ranskalainen musta
komedia Delikatessen. Jos et ole nähnyt kannattaa ehdottomasti. Mustan huumorin
säestämä tarina yhden talon ja sen kivijalassa olevan lihakaupan elämästä.
Yleisö on aivan tohkeissaan, ja encoreksi saamme
kellopelikonserton ja hieman muutakin. Lopulta myös maskit poistuvat, ja
porukassa olikin 3 miestä ja vain yksi nainen. Yhdellä miehistä (joka esitti
mm. mummoa) olikin vaan aika sorjat jalat.
Jos vastaan tulee koskaan mikä tahansa Familie Flözin esitys niin
minut löytää paikalta. Toivottavasti sinutkin! Tästä ei esitys enää paljoa parane.
Kuvien copyright Marianne Menke (2 ekaa), Michael Vogel (3.), Simona Fossi (4.).Kumartamiskuva omani.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Kiva oli lukea tämä, kiitos :) Mä kävin katsomassa Teatro Delusion ja se oli kyllä elämys! Mun blogista löytyy kirjoitus siitä, jos haluat käydä lukemassa. Ihan uskomattoman taitava porukka tuo on ja jäi sellainen fiilis, että olen nähnyt jotain ihan ainutlaatuista.
VastaaPoistaKunhan palailen Suomeen parempien yhteyksen päähän niin käyn lukemassa. Tämmöset elämykset on kyllä parhaita :-)
VastaaPoista